Pertti Nisonen

Tutkimusprofessori Hannu Lauerma haluaisi ymmärtää ja paljastaa mediassa tehtävien silmäkääntötemppujen salat.

Viihteellinen tiedonvälitys ei tee oikeutta millekään asialle tai ihmiselle. Innoitummeko vai kauhistummeko väkivallasta?

Tässä muutamia teemoja, joita psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri sekä terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Hannu Lauerma käsittelee tuoreessa teoksessaan Hyvän kääntöpuoli.

Lauerman mukaan ihmiset primitivisoituvat hyvin helposti. Siihen tarvitaan vain sopiva viholliskuva ja kuviteltu uhkaava vaara. Sivistäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin sivistyksen äkillinen kaataminen. Ylösrakentaminen sivistyksen raunioilta on aina hidasta.

Eletäänkö parhaillaan primitivismin vaihetta?

– Sitä on hyvin vaikea arvioida objektiivisesti. Sellainen vaikutelma kuitenkin tätä menoa katsellessa helposti syntyy. Monenlainen hullutus ikään kuin kärjistyy sosiaalisessa mediassa, kun kaikenlainen umpihumpuuki pääsee niin helposti näkyviin.

Julkisuuden volyymi on Lauerman mielestä kasvanut valtavaksi, joten on vaikea arvioida, onko tällaista hullutusta ollut aina.

ILMOITUS

– Nyt se vain pääsee silmänräpäyksessä meidän kaikkien ihmeteltäväksi ympäri maailmaa. Kanin hatusta vetäjiä mediassa riittää. Jos joku väittää jotain ja toinen jotain aivan päinvastaista, mitään siltä väliltä ei ole, väitteet eivät keskustele. Aivan selviäkin asioita pystytään hämmentämään eikä faktoja huomioida. Tämä tehdään useimmiten anonyymisti nimimerkillä.

Kateus voimakas perustunne

Eino Kailan mukaan demokratian voima on kateus. Lauerman mukaan ihmisen yksi suurimmista alitajuisista peloista on se, että joku toinen kaltaiseni saa, mutta minä en. Kateus on hyvin voimakas perustunne.

– Oivallinen tapa pitää lapsi kurissa on kiusata häntä, että ellet ole kunnolla, vienkin veljesi hampurilaiselle, mutta sinä et pääse mukaan.

Pääsiäisessä Lauerma näkee universaalin uhrin teeman, jossa perussanomana on uhrin tarina. Aabraham sai Jumalalta käskyn uhrata poikansa. Hän oli valmis toteuttamaan sen, kunnes jumala viime tipassa ilmoittikin, että se olikin vain julmaa pilaa.

– Uhri ja uhraaminen on syvällä kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Kristinuskon pääsiäiskertomus on valtava tarina Jumalasta, joka antaa rääkkäyttää poikaansa ja lopulta surmata tämän. Myös Baal ja Molok vaativat esikoispoikien uhraamista. Uhraamisen palkinnoksi luvataan ikuinen elämä, kun uhraamisen kautta saavutetaan tie Jumalan yhteyteen, jonka avulla välttyy kadotukselta.

Lauerman mielestä uskonnoilla on mielenterveyden kannalta rakentaviakin piirteitä, mikä korreloi hyvää mielenterveyttä. Uskonnoilla voidaan kuitenkin helposti myös pelotella.

– On paljon ihmisiä, jotka ovat peloteltavissa yliluonnollisilla asioilla, ja se on raakaa vallankäyttöä. Parantamisen ja joukkohurman merkeissä voidaan luoda yliluonnollisilla asioilla pelottelua, joka on eräänlaista poppamiehen vallankäyttöä. Valitettavasti korkea koulutustasokaan ei aina toimi vastamyrkkynä maagisiin kokemuksiin uskomista vastaan.

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli. WSOY 2014. 220 sivua.

Hannu Lauerman laajempi haastattelu on luettavissa torstaina 17.4. ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä. Osta se Lehtiluukusta.