Lehtikuva/ Markku Ulander

Meitä vasemmistoliiton aktiivijäseniä hämmentää puolueemme turvallisuuspolitiikan linja ja sen ilmeneminen mediassa. Suhtautuminen maanpuolustukseen tuntuu perustuvan edelleen liian suuressa määrin tunnepohjaiseen puolustusmenokriittisyyteen.

Puolueemme turvallisuuspoliittisena edustajana usein esiintynyt kansanedustaja Annika Lapintie oli muiden puolueiden edustajien kanssa panelistina TV1:n paneelikeskustelussa 12.3 ja edusti edellä mainittua kantaa. Emme allekirjoita Lapintien turvallisuuspoliittista näkemystä.

On voitava todeta kiihkotta, että sotilaallinen liikehdintä Krimillä ei sovi yhteen sen myytin kanssa, että perinteinen sotilaallinen konflikti Euroopassa ja Suomessa olisi muuttunut mahdottomaksi. Lapintien keskustelussa esiin nostamat turvallisuusongelmat muun muassa ilmastonmuutoksen kanssa ovat todellisia, mutta ne eivät poista perinteisempiä turvallisuusuhkia.

Lapintie antoi keskustelussa ymmärtää, että Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti johtuu Ukrainan korruptoituneesta johdosta ja sen kielivähemmistöjen huonosta asemasta. Ukrainan kriisi ja tilanne ovat monimutkaisia eikä konfliktissa kokonaisuutena ole yhtä syyllistä osapuolta.

On kuitenkin voitava sanoa suoraan, että Krimin tilanteessa yksi merkittävimmistä konfliktia lietsoneista osapuolista on ollut Venäjän hallitus, sen toteuttama Krimin miehitys ja demokratian periaatteita halveksuva kansanäänestysnäytelmä. Tämä on ollut myös vasemmistoliiton linja koko konfliktin ajan.

ILMOITUS

Suomen maanpuolustuksen tulee perustua sotilaalliseen liittoutumattomuuteen sekä siihen, että voimme pysyä potentiaalisten suurvaltakonfliktien ulkopuolella. Tämä edellyttää paitsi aktiivista diplomatiaa konfliktien hillitsemiseksi ja ratkaisemiseksi, myös puolustusvoimia, jotka voivat turvata kriisin aikana maan alueellisen koskemattomuuden.

Vasemmistoliitto ei vastusta Nato-jäsenyyttä tunne- tai ideologiasyistä, vaan taustalla on pragmaattinen turvallisuuspolitiikka. Turvallisuuspoliittinen asemamme ei ole niin heikko, että se pitäisi vakauttaa liittoutumisella, vaan päinvastoin: jäsenyys horjuttaisi Suomen mainetta ja asemaa rauhan rakentajana.

Nato-johtoisista operaatioista ja ei-välttämättömistä kalustohankinnoista voidaan hakea tarvittaessa säästöä. Uskottavan puolustuksen ylläpito kuitenkin usein vaatii myös panostuksia tarpeelliseen kalustoon, riittäviin kertausharjoituspäiviin ja esimerkiksi varusmieskoulutuksen laatuun.

Tästä johtuen vasemmistoliiton kannaksi vakiintunut automaattinen puolustusmenojen leikkauksien vaatiminen on vastuutonta. Peräänkuulutamme laajempaa keskustelua vasemmistolaisista vaihtoehdoista uskottavan maanpuolustuksen järjestämiseen.

Muistutamme kuitenkin, että paras turvallisuuspolitiikka lähtee maailmantalouden rakenteiden muuttamisesta, tasa-arvon vaalimisesta sekä kansalliskiihkosta ja uskonkiihkosta luopumisesta koko maailmassa. Ennen sitä yhteiskuntarauha taataan hyvällä sosiaalipolitiikalla ja diplomatialla, kansainvälisillä ja kaikkien osapuolien noudattamilla aseistariisuntasopimuksilla sekä maailmanpoliittisella yhteistyöllä.