Istanbulin sopimus velvoittaa:

Suomea perustamaan matalan kynnyksen tukikeskuksia, joihin jokaisella väkivaltaa kokeneella naisella on oltava esteetön pääsy ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa.

Suomen tulee myös perustaa väkivallan vastaisen työn koordinaatioelin, väkivallan uhrien auttava puhelin ja lisätä turvakotipaikkoja niin, että ne vastaavat kansainvälisiä minimivaatimuksia.

Tukipalveluiden on oltava laadukkaita, esteettömiä ja maantieteellisesti kattavia.

Amnesty ja presidentti Tarja Halonen vaativat hallitusta turvaamaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn rahoitus.

– Suomen hallituksen tulee maaliskuun kehysneuvotteluissa varmistaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle työlle riittävät resurssit, vaativat presidentti Tarja Halonen ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osasto.

– Suomi toimii kansainvälisissä neuvotteluissa aktiivisesti sen puolesta, että valtiot sitoutuisivat naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja uhrien auttamiseen. Nämä vaatimukset on lunastettava myös Suomessa, sanoo Halonen.

ILMOITUS

Lisää resursseja tarvitaan erityisesti matalan kynnyksen tukikeskusten ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä koordinoivan toimielimen perustamiseen.

Näiden järjestämiseen Suomea velvoittaa Istanbulin sopimuksena tunnettu Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen yleissopimus.

Suomi allekirjoitti sopimuksen jo vuonna 2011. Sopimusta ei kuitenkaan ole vielä ratifioitu.

Amnesty lähetti yhdessä 16 kansalaisjärjestön ja tutkijan kanssa 4. maaliskuuta pääministeri Jyrki Kataiselle kirjeen, jossa vaaditaan hallitusta varaamaan Istanbulin sopimuksen edellyttämille toimille rahoitus maaliskuun kehysneuvotteluissa.

Suomi aktiivinen neuvotteluissa, ei käytännöissä

Amnestyn Tiina Oikarisen mukaan väkivallan vastaisen työn jatkuva aliresursointi on hallitukselta vahva kannanotto.

– Sopimuksen ratifiointiin ei löydy Suomessa poliittista tahtoa, vaikka kansalliset uhritutkimukset ja EU:n perusoikeusviraston tuore tutkimus osoittavat naisiin kohdistuvan väkivallan olevan Suomessa hälyttävän yleistä ja vakava ihmisoikeusongelma, sanoo Amnestyn Suomen osaston sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän asiantuntijana toimiva Oikarinen.

Suomi osallistui aktiivisesti Istanbulin sopimuksen neuvotteluihin ja allekirjoitti sopimuksen ensimmäisten valtioiden joukossa.

Samalla Suomi asetti tavoitteekseen sopimuksen ratifioinnin kymmenen ensimmäisen maan joukossa. Tätä tavoitetta ei tulla saavuttamaan.

Sopimuksen on ratifioinut jo kahdeksan valtiota ja sen odotetaan tulevan kansainvälisesti voimaan syksyllä 2014.

YK-työryhmä vaatii matalan kynnyksen palveluja

Presidentti Tarja Halonen johtaa YK:n korkean tason työryhmää, jonka tavoite on edistää seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Työtä tehdään poliittisella tasolla ja maailmanlaajuisesti.

– Työryhmämme pitää erittäin tärkeänä esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrien aseman parantamista. Tämä edellyttää helposti saavutettavia matalan kynnyksen kriisipalveluja, Halonen sanoo.

Ryhmän suositusten mukaan kaikkien valtioiden tulee sitoutua naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja taata kaikille väkivallan uhreille pääsy palveluihin.

– Suomi on ollut kansainvälisesti tarkastellen aikaisin liikkeellä väkivallan uhrien auttamisessa. Palveluja ei kuitenkaan edelleenkään ole Suomessa riittävästi tarjolla.

Väkivallan suuret kustannukset

Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan väkivallan uhrien palveluiden ja koordinaatioelimen kokonaiskustannukset olisivat noin 40 miljoonaa euroa vuodessa.

– On käsittämätöntä, ettei hallitus ole vielä sitoutunut sijoittamaan edes 40 miljoonaa euroa väkivallan vastaisen työn kehittämiseen ja uhrien auttamiseen, Tiina Oikarinen ihmettelee.

– 40 miljoonaa euroa on vähän, kun suhteuttaa sen siihen, että Suomessa lähisuhdeväkivallasta on arvioitu aiheutuvan noin 90 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset.

– Lähempänä totuutta voi olla Norjan hallituksen arvio, jonka mukaan lähisuhdeväkivallasta aiheutuu vuosittain 600–800 miljoonan euron kustannukset.

Istanbulin sopimus velvoittaa:

Suomea perustamaan matalan kynnyksen tukikeskuksia, joihin jokaisella väkivaltaa kokeneella naisella on oltava esteetön pääsy ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa.

Suomen tulee myös perustaa väkivallan vastaisen työn koordinaatioelin, väkivallan uhrien auttava puhelin ja lisätä turvakotipaikkoja niin, että ne vastaavat kansainvälisiä minimivaatimuksia.

Tukipalveluiden on oltava laadukkaita, esteettömiä ja maantieteellisesti kattavia.