Havaintoja ja epäilyksiä on kirjattu eri rekistereihin aiemminkin, mutta laajuudessaan havaintorekisteri on uudentyyppinen hanke. Poliisi on perustellut tarvetta työn helpottumisella ja rekisterien yhtenäistämisellä.
– Valtakunnalliseen havaintoja ei ole saanut järjestää, mutta niitä on ollut hyvinkin kirjavasti poliisin omissa yksikkökohtaisissa muistioissa. Kirjaaminen on ollut hyvin sattumanvaraista, kertoo rekisterinpitopäällikkö Jari Råman Poliisihallituksesta aiemmista käytännöistä.
Käyttöohjeet työn alla
Siitä, mitä havaintoja havaintorekisteriin kirjataan ja millä perustein, ei ole vielä olemassa käytännön ohjeistusta.
– Ohjeistusta vasta rakennetaan ja toiminta- sekä käsittelytapoja täsmennetään uuden lainsäädännön pohjalta, koska kyseessä on valtakunnallisella tasolla kokonaan uusi tietoryhmä.
Havaintotietoja kaavaillaan säilytettäväksi rekisterissä kuusi kuukautta. Esimerkiksi epäiltyjen tietojärjestelmässä tiedot säilyvät huomattavasti kauemmin. Kumpaakaan ei lain mukaan saa käyttää vaikkapa turvallisuusselvityksissä.
”Kuka vain voi joutua”
Havaintorekisteriin saa lain mukaan kirjata poliisin havaitsemia tai poliisille ilmoitettuja tietoja ”tapahtumista tai henkilöistä, joiden voidaan olosuhteiden taikka henkilön esittämien uhkausten tai henkilön muun käyttäytymisen vuoksi perustellusti arvioida liittyvän rikolliseen toimintaan”.
Oikeusinformatiikan professori Rauno Korhonen Lapin yliopistosta toteaa, että lakiteksti ja esityöt antavat varsin väljät valtuudet kirjata kaikenlaista.
– Koska säännös on niin väljästi kirjoitettu, ohjeiden laatiminen on varmaankin vaikeaa. Ympäripyöreä säännös luo uhkan siitä, että kuka vain niin sanottu normaali kansalainen voi joutua rekisteriin.
Samasta asiasta on ollut huolissaan myös tietosuojavaltuutettu. Lisäksi Korhonen pitää mahdollisena, että havaintotietoja voidaan esimerkiksi kiusaamismielessä antaa naapureista ja vihamiehistä.
– Tästä voi toki olla seuraamuksena syyte viranomaisen erehdyttämisestä.
Epäiltyjen tietojärjestelmä
Havaintotietorekisteriä ei tule sekoittaa epäiltyjen tietojärjestelmään, joka oli ennen Keskusrikospoliisin, nykyisin Poliisihallituksen ylläpitämä valtakunnallinen rekisteri. Se ei nimestään huolimatta sisällä kaikkia epäiltynä joskus olleita.
– Siellä on tiedustelutietoa, joka ei välttämättä kytkeydy meneillään olevaan esitutkintoihin tai saatuihin tuomioihin, Jari Råman sanoo.
Järjestelmässä on tietoa henkilöistä, joiden epäillään tehneen tai mahdollisesti tulevaisuudessa tekevän rikoksen, josta voi seurata vankeutta tai käyttäneen huumeita. Sitä saavat käyttää vain rikostutkijat. Merkinnät rekisterissä säilyvät kymmenen vuotta.
Esimeriksi rikosrekisterissä yhtä kauan säilyy teko, josta on tuomittu enintään kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun.
Jokaisen poliisin nähtävillä
Havaintotietorekisteri on poliisiasiain tietojärjestelmän osarekisteri. ”Patjaan” kirjataan kaikki muutkin poliisin käytännön työhön liittyvät asiat rikosilmoituksista tuntomerkkeihin. Siihen on vapaa pääsy kaikilla poliiseilla.
– Patja on kutakuinkin kaikkien saatavilla. Tiettyjä juttuja salataan, mutta kokonaismassasta hyvin vähän, kertoo poliisitarkastaja Juha Henttala Poliisihallituksesta.
Hänen mukaansa ammattietiikka on salaamista parempi lääke. Salaaminenkaan ei ole sataprosenttista.
– Jos järjestyspoliisi kohtaa kentällä tilanteen ja on tehtävään perustuva tarve katsoa rekisteristä tietoja, se on tavanomainen virkatehtävä. Toisaalta tietyissä tilanteissa ja työtehtävissä pitää pystyä katsomaan tapauskohtaisesti laajemminkin rekistereitä.
Kymmenen kategoriaa
Rikokset kirjataan patjaan rikostyypeittäin. Sisäministeriön vuoden 2008 ohjeen mukaan kategorioita ovat talous, rasismi, perheväkivalta, tietotekniikka, huumeet, järjestäytynyt rikollisuus, uhkaukset, projektit, aktivismi ja muut.
– Luokittelu on syntynyt tarpeesta seurata tietyntyyppisiä rikoksia, mutta aina se ei ole kovin tarkkarajaista. Suomessa esimerkiksi luonnollisen henkilön tekemä petos ei ole talousrikosjuttu, mutta petos yhtiön liiketoiminnassa on, Henttala selventää.