Viimeisin uhri on keskiviikkona luotiin kuollut paikallinen missi Génesis de la Carmona, 22, jota naamioituneet moottoripyörämiehet ampuivat hallituksen vastaisessa mielenosoituksessa keskiviikkona Valenciassa, noin 150 kilometriä pääkaupungista länteen.
Niin hallituksen vastustajat kuin sen kannattajatkin ovat jälleen täyttäneet maan kadut. Oppositio on kutsunut väkensä lauantaina kadulle suurmarssiin.
Väkivaltaa ovat kohdanneet molemmat osapuolet. Ensimmäinen kuolonuhri oli hallitusta kannattanut opiskelija.
Rasismista on tullut yksi ainesosa valtataisteluun.
Venezuelan poliittinen tilanne on jo pitkään ollut tulenarka, mutta viikko sitten keskiviikkona alkaneet protestit ovat olleet väkivaltaisimpia sitten viime huhtikuun presidentinvaalien jälkeisten mellakoiden.
Oppositiomielenosoittajien mukaan 12F (helmikuun 12) tai La Salida (Lähtö) nimellä kulkevat protestit vastustavat vasemmistopresidentti Nicolás Maduron talouspolitiikkaa, korkeaa inflaatiota ja maassa vallitsevaa rikollisuutta.
Baseballia ja kuvaväärennöksiä
Mellakat saivat kipinänsä helmikuun alussa niinkin yllättävästä asiasta kuin baseball-turnauksesta. Joukko venezuelalaisia tunkeutui Margarita-saarella pelatun turnauksen aikana hotelliin, jossa Kuuban joukkue majaili, sillä he vastustivat Kuuban paluuta Karibian baseball-liigaan.
Väkivaltainen hyökkäys kuubalaisia kohtaan tukahdutettiin ja tunkeutujat pidätettiin, minkä jälkeen opposition kannattajat vaativat heitä vapautettaviksi.
Venezuelan hallituksella on läheiset suhteet Kuubaan, ja maassa työskentelee tuhansia kuubalaisia muun muassa hallituksen terveydenhuolto-ohjelmassa. Venezuela myy öljyä Kuuballe alennettuun hintaan, mitä opposition kannattajat arvostelevat.
Rasismi kuubalaisia kohtaan on entisestään kasvanut viime päivinä. Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt erikoinen viesti, jossa väitetään hallitusta kannattavien mielenosoittajien olevan kuubalaisia, sillä ”venezuelalaiset eivät ole niin tummaihoisia”.
Muiltakaan ylilyönneiltä virtuaalimaailmassa ei ole vältytty. Yhteisöpalveluissa on levitetty Venezuelan poliisiväkivaltaa esittäviä kuvia, joiden alkuperäksi ovat myöhemmin osoittautuneet opiskelijamellakat Espanjassa, Kreikassa, Chilessä tai muualla.
Eivät opiskelijaprotesteja
– Venezuelan mielenosoittajien sanotaan olevan opiskelijoita, mutta erikoista kyllä he eivät vaadi parempia palkkoja opettajille, opiskelija-alennuksia julkiseen liikenteeseen, lisää opiskelupaikkoja ja alempia lukukausimaksuja niin kuin opiskelijaprotesteissa on tapana, sanoo pääkaupungissa Caracasissa San Agustínin köyhällä asuinalueella nuorisokeskuksessa työskentelevä Sorangel Ramos, 45.
Ramosin mukaan tilanne on itse asiassa päinvastoin.
– Täällä on avattu useita julkisia yliopistoja. Joka vuosi muutama prosentti enemmän oppilaita aloittaa opiskelun.
Ramos jatkaa, ettei kehitys miellytä kaikkia. Esimerkiksi perinteisten yksityisten yliopistojen lääketieteen opiskelijat suhtautuvat penseästi alan koulutuspaikkojen lisäämiseen julkisissa yliopistoissa.
– Yksityisten yliopistojen opiskelijat sanovat haastatteluissa mellakoivansa, koska he eivät halua Maduron olevan presidentti ja väittävät häneltä puuttuvan legitimiteetin. Se on sulaa hulluutta.
Tyytymättömiä vasemmalla
Kaikki vasemmiston kannattajat eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä presidentin otteisiin.
– Homma on lähtenyt käsistä, minä en usko enää kehenkään, en hallitukseen enkä oppositioon, kaikki manipuloivat ja valehtelevat. On kuitenkin totta, että poliisi on ampunut mielenosoittajia, ja se on hulluutta, sanoo 19-vuotias caracasilainen opiskelija, joka kertoo äänestäneensä huhtikuussa Maduroa.
– Nicolás (Maduro) ei tiedä, mitä tekee, ja homma on lähtenyt hanskasta. Ja tietenkin oppositio ottaa kaiken hyödyn irti. Myös hallituksen sisällä on paljon opportunisteja, mikä pahentaa tilannetta, hän jatkaa.
Harva kuitenkaan uskoo tilanteen riistäytyvän vallankaappaukseksi, sillä armeija ja poliisi ovat lojaaleja hallitukselle. Toisaalta ongelmia syntyy, sillä hallituksella ei ole täyttä kontrollia aseistettujen poliisin iskujoukkojen toimien hallitsemiseksi.
Oppositiolla on sama ongelma, ja hallitus syyttääkin oppositiota väkivallan lietsomisesta ja tarkka-ampujien soluttautumisesta mielenosoituksiin. Tätä tukee väite, jonka mukaan kaksi ensimmäistä kuolonuhria olisi tutkimusten mukaan ammuttu samalla aseella. Toinen heistä oli hallituksen kannattaja, toinen opposition.
Huhtikuun 2002 vallankaappausyrityksen yhteydessä Venezuelan oppositio käytti tarkka-ampujia väkivallan lietsomiseen syyttäen siitä sitten silloisen presidentin Hugo Chávezin hallitusta.
Lópezin pidätys
Väkivalta saattaakin olla Venezuelan opposition viimeinen oljenkorsi yrittää päästä valtaan, sillä vaaleja se ei ole onnistunut voittamaan vuoden 1998 jälkeen.
Saadakseen tietyn sektorin protestin näyttämään koko kansan yhteiseltä ja ennen kaikkea legitiimiltä vaatimukselta, opposition strategiaksi jää luoda yleistä pelon ilmapiiriä.
Hallitus syyttää väkivaltaisuuksien lietsomisesta Movimiento Voluntad Popular -liikkeen johtajaa Leopoldo Lópezia. López oli esillä myös vuoden 2002 vallankaappauksen yhteydessä, ja myöhemmin hän sai Venezuelassa kiellon poliittisiin virkoihin. Kielto päättyi tänä vuonna.
López pidätettiin tiistaina, ja se on jo ehditty leimata niin opposition kuin hallitukselle myönteisissäkin piireissä Maduron poliittiseksi itsemurhaksi, ellei Lópezia pian vapauteta. Hallitusta lähellä oleva nimetön lähde uskoo Lópezin vapautuvan lähiaikoina.
Keskiviikkona tuli julkisuuteen tieto, jonka mukaan on olemassa nauhoite, jolla Lópezille läheiset tahot puhuvat tämän salamurhaamisesta väkivallan lietsomiseksi ja Maduron syrjäyttämiseksi. Hallitus on vihjaissut tämän olleen varsinainen syy Lópezin oma-aloitteiselle antautumiselle.
Venezuelan vai opposition kriisi?
López on eittämättä nostanut pisteitä opposition sisäisessä valtakamppailussa ja noussut presidentinvaaleissa opposition ehdokkaana olleen Henrique Caprilesin haastajaksi oppositiojohtajan paikasta.
Chileläinen viestinnän tutkija Pedro Santander sanookin, että Venezuelan poliittisessa kriisissä on ennen kaikkea kyse maan opposition sisäisestä kriisitilasta.
Hänen mukaansa kyse ei ole demokratian tai sananvapauden puutteesta, niin kuin yleisesti toistellaan, sillä maassa järjestettyjen vaalien ja yksityisen mediaomistuksen määrä puhuvat puolestaan.
– Sen sijaan opposition äärioikeistolaita, selvällä Yhdysvaltain ja suurten mediayhtymien tuella, tekee kaikkensa, jotta hallituksen ja opposition pieninkin yritys rakentaa suhteita epäonnistuisi. Tämä vuosi, jolloin poikkeuksellisesti Venezuelassa ei ole mitään vaaleja, olisi nimittäin ollut erittäin otollinen aika tällaiselle lähentymiselle.