Tilanne Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa on kärjistynyt äärimmilleen. Väkivallan käyttö on riistäytynyt käsistä barrikadin kummallakin puolella. Molemmilla puolilla varmasti myös tiedetään, että tällaiset kiistat voidaan ratkaista vain neuvottelupöydissä. Väkivalta ja sen käytön myötä tulleet kuolonuhrit vain pahentavat tilannetta ja lisäävät koston kierrettä.
Ukrainassa on kuohunut pitkään. Mieltä on osoitettu jo marraskuusta lähtien. Mielenosoittajat ovat oikeutetusti toimineet korruptiota ja vallankeskittämistä vastaan sekä oikeusvaltion puolesta. Joukkokokouksissa on vaadittu myös presidentin eroa ja vuoden 2004 perustuslain palauttamista.
Mielenosoittajat, joiden joukossa on myös välivaltaa ihannoivia äärinationalisteja, ovat nyt saaneet vastaansa pelätyt sisäministeriön eliittijoukot. Avoin väkivalta jättää syvät arvet. Tällaiseen tilanteeseen ei koskaan olisi pitänyt joutua, sillä nyt on suuri vaara, että tilanne eskaloituu. Sisällissodan syttymisen uhka on todellinen. Mielenosoitukset ovat jo nyt levinneet Kiovan ulkopuolelle muihin kaupunkeihin.
Ulkopuolisten tarkkailijoiden on tietysti helppo antaa neuvoja, mutta maltin vaatiminen on vähintä, mitä molemmilta osapuolilta voi vaatia. On palattava neuvotteluun, sillä tässä kiistassa ei ole enää ole voittajia.
Kyse on Ukrainan sisäisistä ongelmista, jotka sen on itse myös hoidettava. Suomi esimerkiksi ei voi vaikuttaa kuin EU:n kautta ja lähinnä ilmaista syvän huolensa sekä toivoa osapuolten palaamista mahdollisimman nopeasti neuvottelupöytään. Se on ainoa pitävä vaihtoehto ulospääsyn löytämiseksi kriisistä.