Suomalainen merimiesromantiikka eli viimeisiä aikojaan, kun juuri 18 vuotta täyttänyt Antti Palola lähti merille, kuten niin monet hänen kotikaupunkinsa Tammisaaren nuoret.
– Aika oli silloin toinen. Maailma kiinnosti, mutta vaatimattomasta perheestä lähteneellä ei ollut varaa matkustella. Seikkailunhalu ja halu nähdä maailmaa voitti koulunkäynnin.
Antin aloitti jungmannina suomalaisessa ms Kelossa ja vuosi oli 1977. Kelo harjoitti maailmanlaajuista hakurahtiliikennettä. Ensimmäinen merimatka alkoi Romanian Constantasta, jonne Antti lensi. Sieltä matka jatkui Italiaan ja Amerikkaan.
– Olen siinä onnellisessa asemassa, että pääsin näkemään suomalaisen merimiesromantiikan hännät. Laivat ajoivat ympäri maailmaa, merimatkat saattoivat kestää jopa 30 vuorokautta ja esimerkiksi Etelä-Amerikassa saatoimme olla viikkoja satamassa. Ei ollut niin kuin tänä päivänä, jolloin tehdään vaan töitä ja aika satamassa minimoidaan.
– Näin vanhan ajan merimiehiä, joiden elämäntapa oli merellä olo. Heiltä oppi paljon. Sai palautetta ja jos luuli liikoja, niin maan pinnalle palautettiin aika kovakouraisesti.
– Kun päiväntasaaja kierrettiin, niin tukka pois ja munat tervattiin. Ei kysytty, että onko kyse työpaikkakiusaamisesta tai simputuksesta. Se oli pelin henki.
Ja heila oli joka satamassa?
– Sitä en kommentoi, voi joku vielä lukea.
– Mutta kun lähdet suomalaisesta pikkukaupungista ja olet nähnyt vain Turun ja Helsingin, niin New Orleansissa tunnet, että maailma on auki. Luulet tietäväsi kaikesta kaiken, mutta et tiedä mitään, muistelee Palola.
Tie mukavuuslippulaivoille
Merimieselämä kiehtoi Anttia ja hän ajatteli voivansa tehdä muutakin ”kuin olla puolimatruusina ja vihellellä kohtuullisen huolettomasti”. Hän pyrki ja pääsi Turun ruotsinkielisen merenkulkuoppilaitoksen perämiesluokalle. Hän saavutti ensin perämiehen pätevyyskirjan, sitten yliperämiehen pätevyyskirjan ja vuonna 1987 merikapteenin pätevyyskirjan.
Tänä aikana suomalaisia aluksia alettiin ulosliputtaa. Yleiseen tietoisuuteen alkoi tulla käsite mukavuuslippulaivat. Sillä tarkoitetaan aluksia, jotka toimivat kansainvälisten kuljetustyöväen liittojen mukavuuslippumaiksi luokiteltujen valtioiden lippujen alla. Näitä ovat esimerkiksi Panama, Bahama ja Liberia.
– Itse olin vuonna 1986 ensi kerran Bahaman lipun alla. Toimin yliperämiehenä laivalla, jossa oli monikulttuurinen miehistö. Pohjoismaista meitä oli neljä, loput miehistöstä olivat Filippiineiltä.
Mukavuuslippulaivoilla on huono maine ja itse mukavuuslippulaivojen kapteenina toiminut Palola myöntää, että se on osin oikeutettu.
– On laivoja, jotka on hyvin miehitetty osaavalla porukalla. Sitten on ihan ruostekippoja, jotka ovat aivan luokattomia. Kirjo on hirveän iso, mutta kategorisesti jonkun lipun alla oleminen ei tarkoita laivan olevan automaattisesti heikkokuntoinen.
Joulun alla STTK:n puheenjohtajaksi valitun Antti Palolan merimiesmuistoja enemmän perjantaina 14. helmikuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Siinä hän ottaa kantaa myös työmarkkinoiden ajankohtaisiin asioihin. Osta näköislehti Lehtiluukusta.