Vasemmistoliiton ja SKDL:n pitkäaikainen kansanedustaja, valtiopäiväneuvos Esko Helle kuoli vaikeaan sairauteen 3. tammikuuta Hämeenlinnassa.
Esko syntyi työläisperheeseen Janakkalassa 28. toukokuuta 1938. Isä Kaarlo oli sähköasentaja ja liikkeenharjoittaja, äiti Vieno liikeapulainen. Poliittiseen vaikuttamiseen Esko tutustui jo kotipiirissä, hänen isänsä osallistui kunnallispolitiikkaan SKDL:n riveissä. Yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet saivat Eskon mukaan poliittiseen toimintaan, ensimmäisen kerran hän oli kunnallisvaaliehdokkaana vuonna 1960.
Ylioppilaaksi Esko kirjoitti Hämeenlinnan lyseosta keväällä 1958. Hammaslääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 1966 ja sai erikoishammaslääkärin pätevyyden 1980. Esko työskenteli vuodesta 1966 lähtien koulu- ja terveyskeskushammaslääkärinä Hämeenkyrössä ja Janakkalassa sekä Janakkalan vastaavana hammaslääkärinä 1981–1983.
Työtove-rina Esko Helle oli rauhallinen, pidetty ja luotettava, häneen saattoi tukeutua.
Nuoruuden harrastuksiin kuului urheilu TUL:n Turengin Sarastuksessa. Opiskeluaikanaan hän osallistui myös Akateemisen sosialistiseuran toimintaan. Vuonna 1965 Esko ja Paula solmivat avioliiton. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä: Kirsi-Leena ja Liisa-Maria.
Eskon poliittinen ura alkoi kun hänet valittiin Hämeenkyrön kunnanvaltuustoon vuonna 1969 ja jatkui Janakkalan valtuustossa, yhteensä yli 40 vuoden ajan. Etelä-Hämeen kansanedustajana hän toimi yhteensä 20 vuoden ajan. Vuodesta 1983 SKDL:n edustajana ja vuodesta 1991 vasemmistoliiton ryhmässä 2003 vaaleihin saakka, jolloin hän ei enää asettunut ehdolle.
Eduskunnassa Esko toimi eri valiokunnissa, pisimpään ulkoasiain- ja perustuslakivaliokunnassa. Helle oli valtiosääntötoimikunnan jäsen vuosina 1991–1993. Tärkeä jatkotyö tapahtui Paavo Nikulan johdolla valtiosääntökomitean jäsenenä 1996–1997. Näiden pohjalta valmistui aikanaan uusi vuoden 2000 perustuslaki, jonka valmisteluun Esko osallistui. Lopputulosta hän piti kansanvallan kannalta hyvänä.
Eduskuntavuosien aikana Eskosta oli kehittynyt merkittävä vasemmiston valtiosääntöasiantuntija, jonka näkemyksiä arvostettiin myös puolueen ulkopuolella. Esko puolusti demokratiaa ja parlamentarismia loogisesti ja peräänantamattomasti – tarvittaessa kipakastikin – mutta asiallisesti. Eskolla oli vahva näkemys tarpeesta vahvistaa eduskunnan toimivaltaa ja karsia demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevan presidentin valtaoikeuksia. Tätä valtiosääntöajatusta hän puolusti tarvittaessa niin istuville presidenteille kuin omille aatetovereille.
Työtoverina Esko oli rauhallinen, pidetty ja luotettava, häneen saattoi tukeutua. Hän toi selkeästi esiin omat näkemyksensä. Hänen mielipiteitään arvostettiin laajasti myös eri poliittisia kantoja edustavien joukossa. Esko oli myös huumorintajuinen seuraihminen.
Esko Helle oli SKDL:n ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja vuosina 1988–1997. Tehtävä ei aina ollut helppo, varsinkin vuodet 1995–1997 olivat kovia aikoja, kun osa eduskuntaryhmästä toimi omaa ryhmäänsä vastaan. Tuolloin vasemmistoliitto oli mukana Paavo Lipposen hallituksessa, ja vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa jouduttiin tekemään kipeitäkin päätöksiä. Tästä ajasta Esko selvisi hyvin, vaikka lujille se väliin otti. Eskon vahvuus ja kuuntelemisen taito tulivat esiin varsinkin hankalissa tilanteissa.
SKDL:ssä Esko lukeutui sosialisteihin Ele Aleniuksen ja Kalevi Kivistön tapaan. Hänet valittiin Kivistön jälkeen SKDL:n puheenjohtajaksi vuosiksi 1985–1988. Eskon puheenjohtajakaudella aloitettiin keskustelut SKDL:n, SKP:n, SNDL:n ja SDNL:n yhteistyön kehittämiseksi ja yhtenäisen vasemmiston vahvistamiseksi. Osapuolijaon ja taistolaisten syytökset Esko otti raskaasti: Ylioppilaslehden vuoden 2001 haastattelussa hän kertoi saaneensa ”haavan sydämeen”.
Presidentin valitsijamieheksi Esko valittiin 1978 ja 1988. IPU:n, Parlamenttien välisen liiton, Suomen-ryhmän varapuheenjohtajana hän oli vuosina 1986–2003. Kansainvälisyys ja eurooppalaisuus olivat Eskolle tärkeitä. Hän kuului niihin harvoihin Vasemmistoliiton johtohahmoihin, jotka avoimesti kannattivat Euroopan unionin jäsenyyttä. Esko perusteli asiallisesti jäsenyyden merkitystä sortumatta kuvailemaan ruusuisia tuloksia jäsenyyden eduista.
Eskon vapaa-ajan harrastuksiin kuului historia. Hänelle varsin mieluisaa oli osallistua eduskunnan historiatoimikunnan työhön 2001–2006. Hän oli myös jäsenenä Turun yliopiston politiikan tutkimuslaitoksen Eduskuntatutkimuksen toimikunnassa.
Tärkeä vuosittainen tapahtuma Eskolle oli Iijoki-soutu, johon hän osallistui säännöllisesti 1983–2013, vain kaksi soutua jäi soutamatta. Tällä luonnonsuojelutapahtumalla on estetty Siuruan tekoallashanke ja vastustettu joen keski- ja yläjuoksun valjastamista. Periaatteen miehenä Esko on kulkenut soutumatkat julkisilla liikennevälineillä.
Eskon sairaus ja poismeno tulivat meille kaikille yllätyksenä. Viime toukokuussa Esko järjesti Turengin viihtyisällä vanhalla asemalla 75-syntymäpäivänsä innoittamana seminaarin Demokraattinen Suomi demokraattisessa Euroopassa. Seminaariin osallistui entisiä ja nykyisiä kansanedustajia, tutkijoita, virkamiehiä ja muita kutsuttuja, alustajina olivat valtiosääntöasiantuntijat.
Eskoa jäävät kaipaamaan puoliso Paula, kaksi tytärtä perheineen ja suuri joukko ystäviä ja entisiä työtovereita.
Martti Korhonen
kansanedustaja
Outi Ojala
entinen kansanedustaja