Vuodesta 2011 potilas on voinut valita mikä asuinkunnan terveyskeskuksista tai –asemista vastaa hänen kiireettömästä perusterveydenhoidostaan. Alkaneen vuoden alusta voimaan astunut palvelulainsäädännön muutos laajentaa valinnanvapautta.
Nyt on mahdollista ylittää kuntarajat. Potilaalla on mahdollisuus valita hoitonsa kokonaisuudesta vastaava terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista. Jos potilaan haluama taho ei pysty vastaamaan potilaan hoidosta, on ko. yksikön selvitettävä missä se on mahdollista.
Ilmoitus terveysaseman vaihtamisesta on tehtävä kirjallisesti sekä uudelle että vanhalle terveysasemalle ja hoitovastuu siirtyy uudelle asemalle viimeistään kun ilmoituksesta on kulunut kolme viikkoa.
Kerrallaan voi olla vain yhden terveysaseman asiakas ja uuden vaihdon saa tehdä aikaisintaan vuoden kuluttua.
Jos henkilö asuu pidemmän ajan kotikuntansa ulkopuolella, hän voi saada hoitosuunnitelmansa mukaista hoitoa väliaikaisen asuinkuntansa terveysasemalla. Tämä koskee esimerkiksi muualla kuin kotikunnassaan opiskelevaa.
Erikoissairaanhoidon hoitopaikka valitaan yhdessä lähetteen antavan lääkärin tai hammaslääkärin kanssa.
Jyräävätkö vahvemmat
Valinnanvapauden perusteluja on sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkin mukaan käyty läpi Suomessa suunnitelmataloudellisen ajattelun pohjalta. Puhutaan tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta. Taustalla on ajattelu siitä, että löysiä ei jätetä. Tämä ei tarkoita sitä, että ei pystyttäisi vastaamaan esimerkiksi nopeasti kasvavaan kysyntään.
Näin ollen valinnanvapaus luo haasteen perinteisen terveydenhuollon suunnitteluun.
Voipio-Pulkki katsoo myös, että muutostilanteessa tulee esille lukuisa määrä ongelmia joiden ratkaisusta riippuu se, toimiiko valinnan vapaus suuntaan, johon lainsäätäjä on sen halunnut johtavan.
– Johtaako valinnan vapaus yhdenvertaistumiseen vai siihen, että vahvemmat valitsijat jyräävät heitä, joilla ei käytännössä ole valinnan mahdollisuuksia, muotoilee Voipio-Pulkki oleellisen kysymyksen. – Vai johtaako muutos siihen, että toimintaa aletaan suunnitella potilaan edun mukaisesti vai vastoin sitä?