Kaikki työelämän perusoikeudet eivät ole voimassa USA:ssa

EU ja USA käynnistivät neuvottelut transatlanttisesta vapaakauppasopimuksesta heinäkuussa 2013. Tuloksia odotetaan ensi vuonna.

Neuvottelujen tarkoituksena on poistaa kaupan esteitä, kuten tulleja, tarpeetonta sääntelyä ja investointeihin liittyviä rajoituksia. Neuvotteluista käytetään yleensä sen englanninkielisestä nimestä juontuvaa lyhennettä TTIP.

Ammattiliitto Pron kansainvälisten asioiden päällikkö Matti Koskinen kirjoittaa liiton verkkosivuilla, että neuvotteluja käydään piilossa suurelta yleisöltä, mutta aivan salassa hanketta ei ole onnistuttu pitämään.

Julkisuudessa on kiinnitetty huomiota erityisesti investointisuojaan ja laskelmiin sopimuksen hyödyistä.

Mitä on ”tarpeeton sääntely”?

ILMOITUS

Koskisen mukaan vain sivulauseissa on puututtu neuvottelujen yhteen keskeiseen ajatukseen purkaa ”tarpeetonta sääntelyä”, koska kukaan ei oikein tunnu tietävän mihin tämä saattaa johtaa.

”Julkisuudessa ei ole noussut esille se tosiasia, että USA ei ole saattanut voimaan kaikkia työelämän perusoikeuksia. Oikeus järjestäytyä vapaasti ammattiliittoon ja oikeus turvata kollektiivisilla työehtosopimuksilla työntekijöiden työehdot takaava yleissopimus numero 87 hyväksyttiin kansainvälisessä työjärjestössä ILOssa jo 1948. Vuonna 1998 ILO paketoi kahdeksan yleissopimusta työelämän perusoikeuksiksi ja tämä järjestäytymisoikeus on itseoikeutetusti tässä paketissa mukana. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole tätä oikeutta taannut kansalaisilleen”, Koskinen kirjoittaa.

Hänen mukaansa järjestäytymisvapauteen liittyvät ongelmat heikentävät ay-liikkeen toimintamahdollisuuksia USA:ssa. Monilla aloilla järjestäytymisaste on alhainen ja tämä puolestaan johtaa myös matalatasoisiin työehtosopimuksiin. Monilla aloilla reaalipalkat ovat laskeneet ja palkankorotuksista ei ole vuosikausiin sovittu kollektiivisesti.

Työntekijöiden etujen parantamisesta oikeuteen?

Koskinen pitää TTIP-neuvotteluiden uhkana sitä, että ”tarpeetonta sääntelyä” ovat myös työelämän turvaverkot ja toimivat työmarkkinaneuvottelut.

”Näitä vapaalle kilpailulle haitallisia malleja yrityselämä toivoisi varmasti purettavan. Voisiko jokin yritys haastaa Suomen välimiesmenettelyyn, jos tulevaisuudessa parannamme työntekijöiden etuisuuksia ja siten heikennämme amerikkalaisen yrityksen investoinnin odotettavissa olevia voittoja? Miksei neuvotteluissa vaadita, että USA:n on ensin saatettava voimaan kansainväliset työelämän perusoikeudet, jotta ponnistamme vapaakauppa-alueeseen samalta lähtöviivalta?”