Israelin armeija ja siirtokuntalaiset tuhoavat vuosittain kymmenien miljoonien dollarien edestä palestiinalaisten oliivipuita.

Palestiinalaisella Abu Assilla on ongelmia naapureidensa kanssa. Hän asuu suvulta perimässään talossa pienessä Al Jaban kylässä, joka on jäänyt muusta Länsirannasta eristyksiin keskelle suuren siirtokuntablokin puristusta. Naapureista moni taas on kotoisin joko Yhdysvalloista tai Euroopasta ja muuttanut alueelle Israelin siirtokuntiin asumaan siitäkin huolimatta, että koko kansainvälinen yhteisö tuomitsee ne laittomina.

Vaikka Abu Assi ja naapurit edustavatkin konfliktin eri puolia, he ovat usein samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta: Israel/Palestiina-konfliktin juuret ovat kirjaimellisesti maassa ja erityisesti siinä kasvavissa oliivipuissa.

”Puu, joka juurillaan valloittaa maan, päättää, kenelle tämä maa kuuluu”, kirjoitetaan läheisestä siirtokunnasta käsin toimivan Naiset vihreissä -nimisen oikeistolaisen sionistijärjestön nettisivuilla.

Siirtokuntalaiset kävivät yöllä polttamassa Abu Assin oliivipuut.

– Palestiinalainen identiteetti on syvällä tässä maassa, oliivipuidemme juurissa, sanoo Abu Assi.

Siihen yhteiset ajatukset sitten päättyvätkin, sillä jotkut siirtokuntalaiset käyttävät oliivipuita väkivaltaisena valloituskeinona, kun taas monille palestiinalaisille puut edustavat rauhanomaista vastarintaa.

ILMOITUS

Neliömetri kerrallaan

Monet Länsirannalla asuvat siirtokuntalaiset vaativat, että alue liitetään osaksi Israelia. Heidän mukaansa maa kuuluu juutalaisille, ei arabeille, ja kahden valtion ratkaisu on mahdoton.

– Me olemme ja pysymme täällä. Emme luovu näistä maista, ja rakennamme niille lisää. Israelin pitäisi liittää itseensä koko Juudea ja Samaria (Länsiranta), sanoo Efratin siirtokunnan puhemies, Yhdysvalloista muuttanut Bob Lang.

Lang kertoo, että siirtokunnat pyrkivät vaikuttamaan Israelin poliitikkoihin asiansa edistämiseksi.

Poliittisen lobbaamisen lisäksi monet siirtokuntalaiset kuitenkin laajentavat elinaluettaan myös väkivaltaisella suoralla toiminnalla muun muassa tuhoamalla palestiinalaisten puita, joskus jopa istuttamalla omiaan tilalle.

YK:n mukaan Israelin armeija ja siirtokuntalaiset ovat miehityksen aikana tuhonneet noin miljoona palestiinalaisten oliivipuuta Länsirannalla. Siirtokuntalaiset usein katkovat ja polttavat puita, armeija taas käyttää puskutraktoreita, joiden avulla puut kaadetaan juurineen ja samalla pilataan myös maan viljelyn kannalta merkittävä pintakerros.

– Miehityksen avulla viedään meidän maamme, oliivipuu ja neliömetri kerrallaan ne varastetaan meiltä, Abu Assi sanoo.

Koko oliivilehto liekeissä

Abu Assi on kokenut nämä toimintatavat pahimmalla mahdollisella tavalla: keväällä viereisen laittoman siirtokunnan asukkaat tulivat yöllä Abu Assin maille polttamaan häneltä kymmeniä oliivipuita.

– Maiden vieressä asuva sukulaiseni näki savun ja soitti minut paikalle, mutta saavuin liian myöhään: koko oliivilehtomme roihusi liekeissä. Emme saaneet yhtään puuta pelastettua.

Abu Assin mukaan myös Israelin armeijan sotilaita oli paikalla, mutta he eivät tehneet mitään estääkseen siirtokuntalaisia tuhoamasta viljelmiä.

– Päin vastoin he suojelivat hyökkääjiä. Yksi siirtokuntalainen löi palon sammuttamista yrittänyttä sukulaistani. Sotilaat kiistivät nähneensä tapauksen, Abu Assi kertoo.

Tapaus on valitettavan yleinen. YK:n mukaan siirtokuntalaiset pahoinpitelevät vuosittain yli sata palestiinalaista, mutta tapaukset eivät etene. Yli 90 prosentissa tapauksista siirtokuntalaisia vastaan nostettua syytettä ei edes käsitellä.

Sisun ja rauhan symboli

Abu Assi istutti tilalle uusia puita, mutta menee vuosia, ennen kuin alkavat tuottaa satoa. YK:n mukaan tuhotut oliivipuut tuottavat palestiinalaisille vuosittain yli 50 miljoonan dollarin edestä taloudellisia tappioita.

Toimeentulo ei ole ainoa merkittävä menetys, sillä Abu Assi peri oliivilehdon isältäni, joka peri sen isältään, joka peri sen isältään.

– Yhtenä yönä siirtokuntalaiset eivät tuhonneet vain materiaa, vaan he vetivät minut ja perheeni irti juuriltamme. Savuna ilmaan katosi myös mahdollisuuteni tarjota lapsillenikin muistoja onnellisista päivistä vanhojen ja vahvojen oliivipuiden varjossa.

Puiden tuhoamisten ja maan takavarikointien lisäksi Israel vaikeuttaa viljelyä rajoittamalla palestiinalaisten pääsyä mailleen, viemällä kasteluvedet ja sulkemalla pääsyn myymään sekä fyysisesti tarkastuspisteillä ja liikkumisen esteillä että epäämällä lupia.

– Oliivinviljely on merkittävä osa kulttuuriperintöämme, historiaa, nykyisyyttä ja itsemääräämisoikeuttamme. Oliivipuu on rauhan ja palestiinalaisen sisun (sumud) symboli. Kaikista miehittäjän asettamista esteistä huolimatta me jatkamme elämäämme, sanoo Abu Assi.

Mustan kullan murusia

Vaikka Abu Assi ja monet muut eivät tänä vuonna päässeet korjaamaan oliivisatoaan, ympäri Länsirantaa palestiinalaisperheet ovat taas poimineet ”mustaksi kullaksi” kutsutut oliivit talteen.

Oliivisadon korjuu on eräänlainen pieni festivaali. Koko perhe lähtee mukaan oliivilehtoihin, ja lapset ovat iso apu – erityisesti ne, jotka ketterimmin kiipeävät ylimpiä oksia ravistelemaan.

– Tulimme aamuhämärässä, lähdemme, kun ilta pimenee. Vitsailemme, juttelemme, laulamme. Välillä pidämme piknikkiä puiden varjossa, kertoo palestiinalainen Hanna.

Hannan mukaan tämän syksyn sadonkorjuu loppui tavallista aiemmin, sillä sato kypsyi aikaisin ja jäi pieneksi.

– Mutta meidän perheemme on onnekas, meillä sentään on vielä nämä puumme, Hanna sanoo ja karistaa viimeiset mustan kullan muruset maahan levitetylle kankaalle.

Oliivisadonkorjuu on paitsi festivaali, myös hiljaista taistelua maasta, vapaudesta ja rauhasta. YK:n OCHA-järjestö ei ole vielä julkaissut jokavuotisia tilastojaan siitä, miten sadonkorjuu sujui. Mutta koska siirtokuntalaisväkivalta on kasvussa ja oliivipuita on vuoden aikana tuhottu sadoittain, luvut lienevät taas lohduttomia.

– Maamme puista vanhimmat ovat itkeneet Jeesuksen kanssa Getsemanessa. Nyt puut itkevät kansamme kohtaloa, siitä olen varma, Hanna sanoo.