Vuosina 1961–1963 Yhdysvaltain presidenttinä toiminut John F. ”Jack” Kennedy (1917–1963) muistetaan ikonisena hahmona. Hänen politiikassaan korostuivat sosiaaliliberaalit näkökulmat. Professori Mikko Saikun mukaan JFK:n politiikan juuret juontavat 1800-luvulle.
– JFK:n isoisä Patrick Joseph ”P.J.” Kennedy ja isä Joseph P. ”Joe” Kennedy Sr. olivat aktiivisesti mukana demokraattisen puolueen toiminnassa. Sittemmin koko suku sitoutui voimakkaasti puolueeseen, sanoo Helsingin yliopistossa yleisen historian professorina toimiva Saikku.
Republikaanien progressiivisiipi ajoi vielä 1900-luvun alussa yhteiskunnallisia uudistuksia ja sosiaalipoliittisia tavoitteita. 1920-luvulle tultaessa linja muuttui ja 1930-luvulla demokraatit ottivat ajettavakseen hyvinvointivaltion yhdysvaltalaisen sovelluksen. Puolue korosti myös seuraavina vuosikymmeninä sosiaaliliberaaleja näkökulmia ja liittovaltion roolia.
1960-luvulla Yhdysvaltain muuttuminen kohti hyvinvointivaltiota oli lähempänä kuin koskaan.
– JFK oli jo ennen presidenttiyttään ajanut hyvinvointivaltiotavoitteita, mutta ei ollut tuolloin erityisen liberaali demokraatti. Presidenttinä hän edisti kansalaisoikeusasioita ja ajoi ylipäätään heikompien oikeuksia.
– Mustien kansalaisoikeuksista tuli myös arvovaltakysymys etelän kuvernöörien haastaessa avoimesti liittovaltion ja presidentin aseman. Siinä tilanteessa JFK toimi ehkä rajummin kuin mitä olisi voinut alun perin olettaa. En kuitenkaan epäile, etteikö hän olisi suhtautunut mustien kansalaisoikeuspyrkimyksiin aidon empaattisesti.
John F. Kennedyn virkakauden muita keskeisiä teemoja olivat esimerkiksi Kuuban ohjuskriisi ja sitä edeltänyt Sikojenlahden maihinnousu sekä Vietnamin sodan alkaminen.
Kennedy ammuttiin Dallasissa 22. marraskuuta 1963. Murhaa tuoreeltaan tutkineen komission mukaan Lee Harvey Oswald toimi yksin. Monet uskovat, että murhan taustalla oli salaliitto. Eräät myöhemmät tutkimukset ovat tukeneet ajatusta.
Intensiivinen
Bobby Kennedy
John F. Kennedyn kuoleman jälkeen presidentin tehtäviä hoiti varapresidentti Lyndon B. Johnson, joka jatkoi presidenttinä vuoden 1964 vaalien jälkeen.
– Johnson oli marinoitunut poliitikko ja todellinen pelimies, jonka poliittisesta vakaumuksesta on vaikea tarkasti tietää. Joka tapauksessa useat JFK:n aloittamista uudistuksista pääsivät hyvin vauhtiin Johnsonin aikana. Monet Kennedyn lähimmistä miehistä jatkoivat kabinetissa, Saikku kertoo.
– Tuolloin yhdysvaltalaisen yhteiskunnan muuttuminen kohti hyvinvointivaltiota oli lähempänä kuin koskaan ennen tai koskaan sen jälkeenkään. Systeemissä oli aika paljon eurooppalaisen hyvinvointivaltion piirteitä.
Robert F. ”Bobby” Kennedy (1925–1968) toimi presidentinvaaleissa isoveljensä kampanjapäällikkönä ja sitten oikeusministerinä hallituksessa. Tässä tehtävässä hän keskittyi erityisesti taisteluun järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan ja mustien kansalaisoikeustaisteluun.
Johnin kuoleman jälkeen Bobby jatkoi kabinetissa ja toimi sittemmin New Yorkin senaattorina. Hän päätti lähteä tavoittelemaan presidenttiyttä vuoden 1968 vaaleissa.
– Bobby ajoi hyvin aktiivisesti veljensä aloittamaa politiikkaa, mukautuen sen hetken vaatimuksiin. Yhdysvaltalainen yhteiskunta oli 60-luvulla hillittömässä murroksessa. Bobby halusi olla uudenlaisen yhteiskunnan ja nuorekkaamman Yhdysvaltain puolestapuhuja.
– Bobby profiloitui demokraattien sosiaaliliberaalisen vasemmistosiiven lipunkantajaksi. Hän ajoi puolueen eturivin poliitikoista liberaaleinta linjaa. Bobbysta tuli Vietnamin sodan vastustajien yksi ikoni, sanoo Saikku.
– Hän ajoi asioita veljeään intensiivisemmin, oli kyse sitten ammattiliittojen puhdistamisesta korruptiosta, kansalaisoikeuskysymyksistä tai sosiaalipoliittisista kysymyksistä.
Unelma yleisestä
sairausvakuutuksesta
Robert F. Kennedy saavutti kesäkuussa 1968 presidentinvaalikampanjassaan tärkeän voiton demokraattien Kalifornian esivaalissa. Pian sen jälkeen Sirhan Sirhan ampui hänet Los Angelesissa.
Kennedyt eivät kuitenkaan kadonneet politiikasta. Nuorin veli Edward ”Ted” Kennedy (1932–2009) oli valittu senaattiin vuonna 1962.
– Tedistä pedattiin seuraavaa demokraattipuolueen liberaalisiiven kruununprinssiä. Ted ajoi samantyyppisiä sosiaaliliberaaleja asioita kuin vanhemmat veljensä.
Hyvinvointivaltiomalliin liittyvät tavoitteet alkoivat hiipua Yhdysvalloissa 70-luvulla. Saikun mukaan taustalla olivat ensin erityisesti taloudelliset syyt, mutta 80-luvulla syyt olivat ideologisia.
Lähes 47 vuoden ajan senaattiin kuulunut Ted Kennedy pyrki demokraattien presidenttiehdokkaaksi vuonna 1980, mutta hävisi Jimmy Carterille.
– Ted oli senaatissa hyvinvointivaltioajattelun ja ylipäätään kaikenlaisen poliittisen liberalismin Grand Old Man kuolemaansa asti. Ajatus yleisestä sairausvakuutuksesta kuului Johnin ja Bobbyn poliittiseen ohjelmaan. Ted ajoi yleistä sairausvakuutusta jo 60-luvulta eteenpäin.
– Ted oli takapiruna, kun Bill Clinton yritti 90-luvulla oman presidenttikautensa alussa saada läpi sairausvakuutusuudistusta. Nyt Tedin pitkäaikainen unelma näyttää toteutuvan Obaman toimesta.
JFK:ssa ja Obamassa
yhtäläisyyksiä
Saikku toteaa JFK:n olleen Clintonin suuri poliittinen idoli.
– Clinton pääsi teini-ikäisenä kättelemään JFK:ta, tästä löytyy myös ikoninen valokuva. Presidenttinä Clinton varmasti näki mielellään itsensä JFK:n manttelinperijänä. Clinton sai kuitenkin hyvin vähän aikaiseksi niitä hyvinvointivaltioon liittyviä asioita, joita hän oli ennakkoon luvannut ajaa. Ne eivät menneet läpi republikaanienemmistöisessä kongressissa.
Saikun mukaan JFK:ssa ja Barack Obamassa on selviä yhtäläisyyksiä.
– Myös Obama on aidosti fiksu ja koulutettu ihminen, joka hallitsee asiakysymykset. Hän on hyvä puhuja, pyrkii sosiaalipoliittisiin muutoksiin ja ajaa heikompiosaisten yhdysvaltalaisten asemaa liittovaltiopolitiikan kautta.
– Samalla on hyvä muistaa, etteivät Kennedyt ja Obama ole pelkkiä idealisteja. Erityisesti ulkopolitiikassaan he ovat tehneet varsin raadollisia ratkaisuja.
Yksi Kennedy
edelleen senaatissa
Yhdysvaltain valtakunnan politiikassa on ollut myös muita Kennedyn suvun jäseniä. Tedin poika Patrick Joseph Kennedy II (syntynyt 1967) ja Bobbyn vanhin poika Joseph Patrick ”Joe” Kennedy II (syntynyt 1952) ovat olleet edustajainhuoneen jäseniä eli kansanedustajia. Viime vuonna jälkimmäisen poika Joseph Patrick ”Joe” Kennedy III valittiin edustajainhuoneeseen.
– Suvun nuoremmatkin edustajat ovat kuuluneet demokraattipuolueen vasemmistosiipeen ja ajaneet samantapaista politiikkaa kuin John, Bobby ja Ted. On hyvä muistaa, että alun perin heidän isänsä suunnitteli presidenttiyttä ensisijaisesti vanhimmalle veljelle Joseph Patrick Kennedy Juniorille, joka kuitenkin kuoli toisessa maailmansodassa pommituslennolla.
– On suorastaan hämmästyttävää, millainen sukutraditio Kennedyillä on. Soihtu on siirretty aina seuraavalle henkilölle tilanteen muuttuessa. Politiikan lisäksi suvun jäsenet ovat ajaneet sosiaaliliberaaleja asioita esimerkiksi järjestö- ja mediatyön avulla.