Suomen lipun värit symboloivat autonomian aikana lojaaliutta Venäjälle ja keisarinvallalle.

Kun sinivalkoinen ristilippu vuonna 1918 vahvistettiin Suomen kansallislipuksi, takana oli yli puoli vuosisataa lipputaistelua. Sinivalkoisia värejä vastassa olivat ”ruotsinmieliset” punakeltaiset värit.

Punakeltaiset värit otettiin Suomen vaakunasta. Sinivalkoisten tausta on kiinnostava: ne symboloivat autonomian aikana lojaaliutta Venäjälle ja keisarinvallalle.

Sinivalkoisen lipun alkumuotona olivat purjehdusseurojen 1860-luvulta lähtien käyttämät liput. Niiden mallina oli Venäjän merivoimien lippu, jossa oli valkoisella pohjalla sininen Pyhän Andreaan vinoristi.

Lippuihin liittyy suuria tunteita, niiden puolesta on eletty ja kuoltu.

Kiljunen esittelee yli tuhat lippua

Tämä oli lyhyt versio. Pitempi on luettavissa entisen kansanedustajan Kimmo Kiljusen kirjasta Maailman maat – Liput ja historia.

ILMOITUS

Liput, niiden historia ja niihin liittyvä symboliikka ovat pitkään olleet Kiljusen harrastuksena. Uusi kirja pohjautuu hänen aiemmin julkaisemaansa Valtiot ja liput -kirjaan, mutta on sitä huomattavasti laajempi.

Kirjassa on esitelty kaikki maailman itsenäiset valtiot sekä kaikki niiden itsenäisyyden aikana käytetyt liput. Lippuja on kaikkiaan yli 1 150.

Lippujen lisäksi kirjassa on perustiedot kustakin valtiosta sekä sen lyhyt historia.

Santa Lucian lippu maailman kaunein

Tällainen kirja saattaisi helposti olla hyvä hakuteos, mutta puuduttavan luettelomainen. Kiljunen on ratkaissut ongelman hyvin, kun hän ei ole tehnyt teoksesta vuosilukujen ja ranskalaisten viivojen luetteloa.

Sen sijaan jokaisesta valtiosta on pieni esseemäinen teksti, jossa näkyy kirjoittajan oma kommentoiva ajattelu. Näin kirjaa voi lukea sieltä täältä aivan huvikseenkin.

Kiljunen paljastaa myös oman suosikkinsa maailman kauneimmaksi lipuksi. Se on karibialaisen saarivaltion Santa Lucian lippu.

Lippujen tarina on monesti kiehtova. Niihin liittyy suuria tunteita. Niiden puolesta on haluttu elää ja kuolla – ja jouduttu tekemään sitä.

Ja pohjimmiltaan liput kuitenkin ovat vain värikkäitä kankaanpaloja. Jos vajaa sata vuotta sitten olisi tehty toisenlainen valinta, ehkäpä meillä laulettaisiin ”punaiset on silmäs, keltaiset on hankes”.

Kimmo Kiljunen: Maailman maat – Liput ja historia. Into Kustannus 2013. 734 sivua.