Saksalaislehti Der Spiegel julkaisi nettisivullaan kesäkuussa Saksan tiedustelupalvelu BND:n (Bundesnachrichtendienst) yhteistyöstä NSA:n kanssa.
Der Spiegelin haastattelussa tietovuotaja Edward Snowden vastaa kirjallisiin kysymyksiin, jotka toimitettiin hänelle toukokuun puolivälissä, siis ennen kuin hän pakeni Hongkongiin ja aloitti paljastuksensa.
Kysyttäessä, ovatko Saksan viranomaiset ja saksalaiset poliitikot sekaantuneet urkintajärjestelmiin, Snowden vastaa: ”Kyllä, totta kai. NSA on kimpassa saksalaisten kanssa, kuten useimpien muidenkin länsimaiden kanssa.”
Tietojenvaihto auttaa kiertämään oman maan lakeja.
Snowdenin mukaan NSA:lla on erityinen osasto, Foreign Affairs Directorate, ulkomaisten tiedustelupalvelujen kanssa tehtävää yhteistyötä varten. Osasto esimerkiksi kehitti Israelin tiedustelupalvelun kanssa Stuxnet-tietokoneviruksen, jota käytettiin sabotoimaan Iranin ydinohjelmaa.
Snowdenin mukaan kansainvälinen yhteistyö on tiedustelupalveluille hyödyllistä, koska se auttaa kiertämään kansallisten lakien asettamia rajoituksia.
Tietojenvaihdossa ei koskaan kysytä, mistä tai millä keinoilla toinen on tietonsa hankkinut. Näin saadaan oman maan kansalaisista tietoja, jotka on hankittu omalta tiedustelupalvelulta kielletyillä keinoilla.
Tietojenvaihto myös hälventää poliitikkojen vastuuta ja suojaa heitä, jos massiivinen urkinta pääsee julkisuuteen.
Echelonista Bad Aiblingiin
Europarlamentti julkaisi vuonna 2001 raportin Yhdysvaltain, Britannian, Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin yhteisestä Echelon-vakoilujärjestelmästä. Raportin mukaan NSA tarkkailee säännöllisesti kaikkea Euroopan tietoliikennettä kuten puheluja, sähköpostia ja fakseja.
EU-parlamentin mielestä Echelon ei riko EU:n lakeja, mikäli sitä käytetään pelkästään tiedusteluun. Jos sitä sen sijaan käytetään taloudelliseen vakoiluun, on se ”jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että jäsenmaan [tässä tapauksessa Britannian] velvollisuus on olla lojaali yhteismarkkinoiden vapaan kilpailun periaatteelle”.
Yksi osa Echelonia oli baijerilaisessa Bad Aiblingin kaupungissa sijainnut langattoman viestinnän vakoiluasema. Se päätettiin vuonna 2004 sulkea ja antaa siviilikäyttöön, koska sitä todettiin käytetyn lähinnä teollisuusvakoiluun.
Tosiasiassa Bad Aiblingin signaalitiedusteluasemaa ei Der Spiegelin mukaan kokonaan lopetettu. Osa siitä säästettiin ja sieltä seurataan esimerkiksi Pakistanissa ja Afganistanissa käytettäviä satelliittipuhelimia.
Tiedot ohjataan läheiseen Mangfallin tukikohtaan, jossa Saksan BND:n analyytikot yhdessä NSA:n asiantuntijoiden kanssa analysoivat viestiliikennettä.
Hermokeskus Frankfurt
Virallisesti Bad Aiblingin vakoiluasemaa ei ole, ei myöskään Griesheimissa Darmstadtin lähellä sijaitsevaa Yhdysvaltain kuunteluasemaa. Wiesbadenin lähistölle Yhdysvallat rakentaa uutta tiedustelukeskusta, jonne rakennusmateriaalitkin tuodaan vartioituina Yhdysvalloista.
Valokuitukaapeleita pitkin kulkevaa viestintää urkittaessa hermokeskus on Der Spiegelin mukaan Frankfurt, jossa Länsi-Euroopan kaapelit yhdistyvät Itä-Euroopasta ja Keski-Aasiasta tuleviin kaapeleihin. Lisäksi Frankfurtissa on suurten yhtiöiden kuten Deutsche Telekomin ja amerikkalaisen Level 3:n viestikeskuksia.
Saksalaisten toimipisteiden kautta NSA sieppaa puoli miljardia viestiä joka kuukausi.
BND toimii yhteistyössä NSA:n kanssa ja saa siltä aineistoa. Tällä tavalla BND kiertää Saksan perustuslain takaaman suojan kirje- ja telesalaisuudelle.
Der Spiegelin mukaan BND hyötyy NSA:n asiantuntemuksesta Lähi-idästä saatavan tiedon analysoimisessa. Lehti kysyy, saako Yhdysvallat vastalahjaksi pääsyn saksalaisten tietoihin.