Jussi Joentausta

Professori Heikki Patomäki puntaroi uudessa kirjassaan hallitusohjelman yksityiskohtia ja suurta linjaa.

Maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki katsoo kauas tiistaina julkistetussa kirjassaan Tulevaisuuden politiikkaa (Into). Kirjassa muun muassa analysoidaan historiallisia ja rakenteellisia ehtoja, joiden puitteissa nyt tehdään päätöksiä, sillä tämän päivän valinnat määrittävät kaikkien vapauden mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Patomäki kääntää katseen Euroopan tulevaisuuteen, ja analysoi EU-ideologiaa ja unionin demokratisointia aiempaa pidemmälle.

Heikki Patomäki on ollut kesäkuusta lähtien vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen ja hän toimi puolueen asiantuntijana jo kesän 2011 hallitusneuvotteluissa. Kirjassaan hän pohtii Suomen vasemmiston liki ikiaikaista ”Suurta Pulmaa”: ollako hallituksessa vai oppositiossa.

Hallitusohjelman kehykset

Patomäen mukaan vasemmistoliitto toimi hallitusneuvotteluissa johdonmukaisesti ja seuraili ennen vaaleja tehtyjä päätöksiä muun muassa tuloerojen pienentämisestä sekä perusturvan, vuokra- ja pätkätyöläisten aseman parantamisesta. Hallitukseen mentiin puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksen päätöksellä.

Patomäen mielestä hallitusohjelman ongelma ei ole tällaisissa yksityiskohdissa, vaan sitä kehystävässä Jyrki Kataisen (kok) ja Jutta Urpilaisen (sd.) sopimuksessa eurokriisin hoidosta ja Suomen EU-politiikasta. Sen perusteella Suomessa on hyväksytty joukko sopimuksia, jotka pyrkivät jäsenvaltioiden talouspolitiikan kurinalaistamiseen, säästökuureihin ja julkisen omaisuuden myymisiin.

ILMOITUS

Toinen ohjelmaa kehystävä käsite on kestävyysvaje, jonka laskelmien Patomäki katsoo olevan paitsi hatusta vedettyjä myös arveluita.

Uusliberalisaatio syvenee

Hallitusohjelman perusvireenä Patomäki pitää uusliberalisaation syventämistä Suomessa ja Euroopassa, joskin pehmennetyssä muodossa.

Vasemmistoliiton monien tavoitteiden – perusturvan parantamisen, veroprogression lisäämisen, raideliikenteen kehittämisen – Patomäki myöntää edenneen tällä hallituskaudella.

Epäilijöiden ja vastahegemoniaa tavoittelevien mielestä saavutukset ovat pieniä verrattuina menetyksiin ja niiden hinta on kova, Patomäki kirjoittaa:

”Vasemmisto on kaikessa hiljaisuudessa saatu sitoutettua moniin uusliberaaleihin tavoitteisiin, samaiseen taantuvaan historialliseen kehityssuuntaan, joka on jo jatkunut vuosikymmeniä.”

Ei päätöksiä arvailujen pohjalta

Patomäki luettelee kirjassaan suuren määrän vasemmistoliiton tavoiteohjelman linjauksia, joissa kehitys on mennyt päinvastaiseen suuntaan.

Hän kuitenkin varoittaa äkkinäisistä päätöksistä sillä perusteella, mitä hallituksessa tai oppositiossa oleminen vaikuttaisi puolueen kannatukseen, koska kyseessä ovat lähinnä arvaukset.

”Yleisesti pätee, että mitä suurempi on epävarmuutemme toiminnan seurauksista, ja mitä pienempi luottamuksemme todennäköisyysarvioihin, sitä suurempi paino pitäisi antaa oman toiminnan mahdollisten haitallisten vaikutusten ja niiden kerrannaisvaikutusten minimoimiselle. Samalla oman toiminnan oikeellisuus, määrätietoisuus ja hyveellisyys korostuvat seurausten kustannuksella”, Patomäki päättää.

Sunnuntaina Aamulehdessä hän sanoi, että jos olisi puoluevaltuuston jäsen, vaakakuppi kallistuisi hallituksesta lähtemisen puolelle.

– Uskon, että tilanne on muuttunut hallitusyhteistyölle vastaiseen suuntaan. Sellaisetkin ihmiset, jotka kannattivat hallitusyhteistyötä ja olivat jopa hallitusneuvotteluissa, ovat kääntyneet aika kriittiselle kannalle.

Heikki Patomäen kirjasta Tulevaisuuden politiikkaa enemmän perjantaina 11.10. ilmestyvässä Viikkolehdessä.