wikimedia

Viimeinen sana

Suomen nykyinen lippulaiva Pohjanmaa seilasi kevättalvella 2011 monta kuukautta Afrikan sarven rantavesillä etsien merirosvoja. Atalanta-operaatiossa Suomi osallistui Euroopan unionin lajissaan ensimmäiseen merelliseen kriisinhallintaoperaatioon.

Suomalaiset myös joutuivat Somalian rannikolla kosketuksiin merirosvojen kanssa. Pohjanmaa otti kiinni 18 epäiltyä merirosvoa, mutta joutui vapauttamaan heidät, koska mikään maa ei suostunut ottamaan heitä vastaan ja aloittamaan asiaa koskevaa esitutkintaa. Mitenkähän olisi tänään, löytyisikö nyt joku maa?

Merirosvous on edelleenkin karua arkipäivää tälläkin hetkellä esimerkiksi Indonesian, Somalian, Bangladeshin, Nigerian ja Intian rannikoilla. Wikipedian tietojen mukaan vuodesta 1980 lähtien esimerkiksi Kaakkois-Aasian vesillä on hyökätty yli 2000 alukseen ja satoja ihmisiä on näissä hyökkäyksissä kuollut.

Aktivistien mielenosoitus oli rauhanomainen.

Miinalaiva Pohjanmaa ei enää merirosvoja jahtaa ainakaan Suomen lipun alla, sillä lippulaiva on pantu myyntiin. Jos ostajaa ei löydy, alus museoidaan tai romutetaan, koska sen tekniikasta on aika ajanut ohi. Wärtsilän Helsingin telakalla 1979 rakennettu alus poistuu käytöstä 2015.

Merirosvouksella on pitkä historia. Itämerelläkin on ollut runsaasti muitakin piraatteja kuin laulusta tunnettu Rosvo-Roope. Myös viikingit ”kunnostautuivat” jo 700-luvun lopulta lähtien ryöstö- ja hävitysretkillään muun muassa Britanniaan.

ILMOITUS

Suomessa on Wikipedian mukaan viimeksi annettu tuomioita merirosvouksesta sota-aikana syksyllä 1943.

Joukko luvialaisia kalastajia tuomittiin silloin Eurajoen käräjillä 4 kuukauden – 1,5 vuoden vankeusrangaistuksiin. Kalastajat olivat vieneet naftatynnyreitä ja muuta irtaimistoa Luvian saaristossa karille ajaneen saksalaisen moottorialus Paulin hylystä.

Merirosvouksen suomalaista historiaa on syytä muistella nyt hetkisen verran, kun 70 vuoden tauon jälkeen suomalainen on saanut merirosvous-syytteen.

Greenpeacen suomalaisaktivisti Sini Saarela ei kuitenkaan ollut nopealla pikaveneellä kaappaamassa laivaa eikä edes ryöstöaikeissa. Mielenilmauksen kohteena ollut öljynporauslauttakaan ei purjehtinut aavalla ulapalla eikä väkivaltaa käyttäneet ainakaan aktivistit.

Venäjä tietenkin toimii omien lakiensa mukaan, mutta syytökset merirosvouksesta, josta voi saada jopa 15 vuoden vankeusrangaistuksen, ovat perusteettomia. Voi olla, että syytenimike muuttuukin paikallisen esitutkinnan aikana esimerkiksi huliganismiksi, josta tosin voi saada myös vankeutta.

Venäjä haluaa ilmeisesti viestittää ankarilla syytteillä olevansa tosissaan eikä salli kenenkään hyppivän nenilleen. Kova linja on samalla varoitus kaikille niille, jotka suunnittelevat vastaavantyyppisiä mielenilmauksia.

Aktivistien mielenosoitus oli rauhanomainen. Sellaisesta ei pitäisi ketään rangaista. Siitä aktivisteja voidaan toki syyttää, että he pyrkivät luvatta öljynporauslautalle, mutta aika vaikea sitä on pitää merirosvouksena, mikäli vanhat määritelmät merirosvouksesta pitävät edelleen kutinsa.

Tosin kaukaa katsoen konfliktissa voi myös olla aika lähellä niin sanottu win-win -tilanne eli kumpikin osapuoli on saanut pääviestinsä läpi. Greenpeace sai julkisuuteen – vaikkakin kohtuuttoman kovalla hinnalla – öljynporauksen vaarat herkillä arktisilla vesillä, jossa öljyvuotoa olisi mahdotonta puhdistaa. Venäjä taas sai kerrottua korostetun kovan linjansa, joka kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka sitä uhmaavat.

Tapauksessa koetellaan Venäjän oikeusjärjestystä. Maan lait ovat ankarammat, mihin meillä on totuttu. Siksikin aktivistit tarvitsevat kaiken sen asiantuntevan avun, jota myös Suomesta voidaan antaa, jotta pidätetyt pääsisivät vapaiksi mahdollisimman pian.

Mielipiteidensä vuoksi ei pidä joutua tyrmään tai vankileirille missään sivistyneessä maassa.