Vallantahto, aatteellinen manipulaatio sekä usko illuusioihin ja suuriin johtajiin väijyvät kaikkea poliittista toimintaa.

Mikä ajoi maailmansotien välisenä aikana eurooppalaista älymystöä fasismiin? Tähän etsii emeritusprofessori Tarmo Kunnas vastausta keskiviikkona julkaistussa kirjassaan Fasismin lumous (Atena 2013).

Kunnas toteaa kirjassaan, että fasismin voima oli sen kyvyssä sitoa yhteen aikakauden asenteet ja aatevirtaukset: se yhdisti taiteen ja uskonnon, antisemitismin ja elämänvoiman, filosofian ja kirjallisuuden.

– Ja fasismiin ajoi lukuisia intellektuelleja turhamaisuus, kärjisti Kunnas kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä keskiviikkona.

Edelleen kärjistäen Kunnas sanoi, että ”eurooppalaiset esivanhempammehan” olivat fasisteja: – Sota, kolonialismi, vieraiden kansojen ja kulttuurien halveksunta sekä täydellinen tasa-arvon puute olivat heille luonnollisia asioita.

Varsinaisesti aatteena fasismi syntyi Italiassa.

ILMOITUS

– Italia oli ensimmäisen maailmansodan alussa puolueeton. Maassa oli kuitenkin liike, johon kuului muun muassa Benito Mussolini, joka halusi Italian osallistuvan sotaan ympärysvaltojen puolella. He halusivat Italian liittyvän voittajien puolelle ja luoda uudelleen Italian imperiumin.

Saksan ja Italian erot

Kunnas totesi, ettei Saksan kansallissosialismi houkutellut kovin paljon luovia ihmisiä, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

Italiassa tilanne oli toinen. Mussolinilla oli toimivat kontaktit osaan italialaista intelligentsiaa, kuten futuristeihin.

Italian fasismi ei myöskään ollut alun perin rasistinen eikä antisemitistinen, toisin kuin saksalainen natsismi.

Kunnas käsittelee laajassa teoksessaan viidestätoista maasta kotoisin olleiden eurooppalaisten intellektuellien suhdetta fasismiin etsien näin myös eurooppalaista vertailukohtaa suomalaisen älymystön fasismisuhteelle.

– Varsinaiset fasistit ja kansallissosialistit olivat kuitenkin Suomessa melko pieni ryhmä.

Nyky-yhteydet pinnallisia

Voiko vaikkapa tämän hetken kreikkalaisesta Kultaisesta aamunkoitosta vetää yhteyksiä fasismin sotienväliseen aatteelliseen taustaan?

– Yhteydet ovat mielestäni melko pinnallisia. On ulkonaisia tunnusmerkkejä ja ulkonaista tunnustautumista, mutta Kreikassa tuskin on intellektuellien kerrostumaa mukana.

Kunnas muistutti, että sotienvälisenä aikana fasismi kiinnosti myös monia merkittäviä ajattelijoita.

Aatteiden yleinen syntytapa

Kunnasta kiinnosti tutkimusaiheessa fasismin lumo paitsi yksilötason ilmiönä myös näköalana poliittisten ilmiöiden ja aatteiden yleiseen syntytapaan ja politiikan olemukseen.

Hän toteaa kirjassaan, että vallantahto, aatteellinen manipulaatio sekä usko illuusioihin ja suuriin johtajiin eivät väijy vain fasistista politiikkaa, vaan kaikkea poliittista toimintaa. Koska haluamme rajata fasismin oman nykyisen maailmamme ulkopuolelle, juuri tämän rajaamisen takia sillä on edelleen voimaa vaikuttaa meihin.

Kunnas tutki fasismin houkutusta jo väitöskirjassaan vuonna 1972. Myöhemmin hän käsitellyt aihepiiriä muun muassa Knut Hamsunia käsitelleissä teoksissaan.

Fasismin lumo on jatkumoa myös Kunnaksen pahuutta käsitteleville tutkimuksille. Hän korostaa, ettei pyrkimys tutkimuskohteen ymmärtämiseen tarkoita sen poliittista hyväksymistä.