Kirjan kuvitusta / Kuva: Caj Bremer

Björn Wahlroosin vasemmistokausi kesti viisi vuotta.

Merkillisimpiä episodeja Björn Wahlroosin elämän varsitiellä on hänen vasemmistoradikaalinen kautensa 1968–1973. Wahlroos-kirjassa haastateltujen taistelutovereiden mielestä sen synnytti ajan henki, ei mikään isäkapina.

Kauden päättymiselle on olemassa kilpailevia selityksiä.

Wahlroosin radikalisoitumisen kirja ajoittaa vuoden 1968 ruotsinkielisten teinien koululaisliiton, Finlands Svenska Skolungdomsförbundetin (FSS), valtakunnallisille kursseille. Siellä hän tutustui liiton sisäpiirissä jo vaikuttaneeseen Leif Salméniin. 16-vuotias Salmén nousi FSS:n pääsihteeriksi samana vuonna ja samanikäisen Wahlroosin hän nosti järjestösihteeriksi.

Käännytti Meliniä marxilaiseksi

Kaksikko nousi nopeasti ikäluokkansa tähdiksi hyvillä puhelahjoillaan. Wahlroosissa luonnehditaan olleen samanlaista karismaa kuin vallankumousjohtaja Che Guevarassa.

Wahlroosin itsevarmuudesta noina aikoina kertoo, että hän yritti käännyttää RKP:n kansanedustajan Ingvar S. Melinin marxilaiseksi.

ILMOITUS

Radikaalikaksikko menetti asemansa RKP-henkisille nuorille jo 1969. Nyt he perustivat vaaliorganisaation nimeltä Elev-69 samalla kun mielipiteet jyrkkenivät entisestään. Porukassa pyörinyt Börje Mattsson kertoo, että häntä vaadittiin eräässä vaaliasiassa asettumaan jyrkästi isäänsä vastaan. Kun hän ei suostunut, Mattssonia syytettiin pikkuporvarillisesta tunteellisuudesta.

”Että nyt asia ja taistelu vaativat, että teen sen. Nalle oli yksi kritisoijista”, Mattsson kertoo kirjassa.

SKP:n jäseneksi 1969?

Elev-69 kärsi tappion koululaisvaaleissa.

Wahlroos oli jo siirtynyt puoluepolitiikkaan ja teki ensin SKDL:n Ilkka-Christian Björklundin ja sitten Nils Torvaldsin vaalityötä.

Salmén ja Wahlroos olivat myös ottaneet haltuunsa kansandemokraattinuorten ruotsinkielisen Avant-yhdistyksen ja asemoivat sen osaksi vähemmistökommunisteja. SKP:n jäsenkirjan tuttavat uskovat Wahlroosin hankkineen jo 1969.

Tieteellistä sosialismia Sirola-opistossa

Kesällä 1972 Wahlroos toimi yhtenä tieteellisen sosialismin pääopettajista Sirola-opistossa järjestetyllä kurssilla. Hän opetti lukioikäisille marxilaista taloustiedettä.

Syyskuussa 1971 Wahlroos aloitti liiketalouden opinnot ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa Hankenissa. Hän meni mukaan vasemmiston toimintaan ja kirjoitti heti Hankenheiten-lehdessä yliopiston sosialisoinnista demokratian takaamiseksi.

Hänet valittiin myös edustajistoon, missä Wahlroos käytti täysimääräisesti puhujanlahjojaan niin, että se ärsytti toista kommunistiedustajaa Christian Blomiakin.

”Olin aina raivoissani hänelle, kun hän vaan sooloili maanisesti ja veti ihan omaansa. Hänen kanssaan ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä yhteistyötä tai saada vasemmiston yhteisiä esityksiä kasaan. Tärkeintä oli, että hän itse pääsi esiintymään. Muut hän murskasi”, Blom kertoo kirjassa.

”Taistolaisuudella ei lyödä rahoiksi”

Vähitellen aatteenpalo kuitenkin sammui. Wahlroos alkoi viettää aikaa muidenkin kuin vasemmistolaisten kanssa.

Syyskuussa 1973 kaikki oli ohi. Björn Wahlroos tuli Hankeniin vaaleissa housuissa, kravatissa ja puvuntakissa. Kädessä oli attaseasalkku ja tukka leikattu. Edustajiston kokouksessa hän ilmoitti, ettei ole enää kommunisti ja jätti eroanomuksensa.

Mitä tapahtui?

Wahlroos itse on myöhemmin perustellut eroaan sillä, että tajusi Marxin teoriassa olevan aukkoja. Tämä koski varsinkin lisäarvoteoriaa.

Kilpailevan selityksen mukaan Wahlroos oli tajunnut veikanneensa väärää hevosta. Taistolaisuudella ei voi lyödä rahoiksi, ei nousta korkeisiin tehtäviin eikä luoda poliittista uraa.

Nils Torvaldsin mielestä pakotie piti keksiä ilman kasvojen menettämisen vaaraa ja lisäarvoteoria oli siinä apuväline.

”On tyypillistä Wahlroosia, että pitää keksiä jokin intellektuaalinen selitys.”