Pekka Pajuvirta

Suvi-Anne Siimes pohtii, joutuiko demarien likaisten temppujen uhriksi.

Tiistaina julkistettava Wahlroos-kirja (Into) murtaa yli kymmenen vuotta vanhan myytin siitä, että vasemmistoliiton puheenjohtaja, toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes olisi ollut Björn Wahlroosin äkkirikastumisen takana joulukuussa 2000.

Kyse oli Wahlroosin valinnasta Sampo-Leonian pääjohtajaksi ja siihen liittyneestä yrityskaupasta.

Kirjan mukaan Siimes ja muu hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta kuuli valtiovarainministeri Sauli Niinistön valmiiksi neuvottelemasta sopimuksesta joulukuun ensimmäistä viikonloppua edeltävänä perjantaina. Tuolloin Niinistö ja pääministeri Paavo Lipponen paljastivat, että valtion 43-prosenttisesti omistamalle Sampo-Leonialle on salassa pidetyissä neuvotteluissa löytynyt uudeksi pääjohtajaksi Björn Wahlroos.

Osakkeista yli 50 prosenttia ”liikaa”

Björn Wahlroos oli laittanut sopimuksen ehdoksi hänen omistamansa Mandatum Pankin ostamisen osaksi Sampo-Leoniaa. Hinta oli 2,5 miljardia markkaa eli 52 prosenttia yli Mandatumin marraskuisen pörssiarvon.

ILMOITUS

Tällä kaupalla Mandatum-pankin suurimmasta omistajasta Wahlroosista tuli yksi Suomen rikkaimmista miehistä ja Suomen talouselämän mahtimies.

Muut ministerit Suvi-Anne Siimes, Olli-Pekka Heinonen (kok.), Jan-Erik Enestam (r.), Tarja Filatov (sd.) ja Satu Hassi (vihr.) hyväksyivät tuossa kokouksessa Niinistön neuvotteleman sopimuksen.

Kyseisen kokouksen pöytäkirja oli salainen tähän vuoteen asti. Valtion omistusohjausyksikkö luovutti sen Tuomo Pietiläisen johtamalle tutkivalle ryhmälle Wahlroos-kirjaa varten. Wahlroosin keksineen henkilön nimi tulee julki vasta nyt. Hän oli valtiovarainministeriön finanssineuvos Jarmo Väisänen, joka kertoo kirjassa, että yhtiöön tarvittiin räväkämpää otetta kuin mihin lisäksi sisäpiirikaupoista epäilty pääjohtaja Jouko K. Leskinen pystyi.

Valtio halusi Wahlroosin

Wahlroos-kirjassa haastateltujen sisäpiiriläisten mukaan Leonian johdossa ihmeteltiin, miksi Suomen valtio halusi maksaa pienestä investointipankista niin paljon. Pankissa uskottiin, että Wahlroosin oveluus ja ylivertaiset neuvottelutaidot vaikuttivat lopputulokseen enemmän kuin Mandatum-pankin tunnusluvut.

”Mandatum-kaupoissa kaikkia päätöksiä ei tehty taloudellisten faktojen perusteella, vaan muista syistä, kuten Nallen hyvän neuvotteluaseman perusteella”, myös Sammon puolella sanotaan.

Kirjan mukaan Wahlroos oli neuvotteluissa niskan päällä, koska juuri hänet haluttiin Sampo-Leonian johtoon. Wahlroosilla ei puolestaan ollut mitään tarvetta myydä Mandatumia heti. Sille oli muitakin ostajia tiedossa.

”Sampo-Leonian omistajilla puolestaan oli niin kova paine löytää uusi johtaja, että yhtiö oli valmis maksamaan sen, mitä Wahlroos heiltä kehtasi pyytää. Myös analyytikot arvioivat, että hinnassa oli selvää Nalle-lisää”, kirjassa todetaan.

Potkitulle Leskiselle miljoonia

Jouko K. Leskisen ura loppui huonoksi arvioidun johtamisen lisäksi sisäpiirikauppoihin, joista lopullinen tuomio oli 7 000 euron sakot.

57-vuotiaana potkut saaneella Leskisellä oli johtajasopimus. Hän sai täyden pääjohtajan palkan työsopimuksen mukaiseen 60 vuoden eläkeikään asti. Lisäksi Leskinen sai erottuaan pitää Sammon vanhat optiot, vaikka hänen olisi optiolainan ehtojen mukaisesti pitänyt luopua niistä työsuhteen loputtua. Joulukuussa 2000 Leskisen optiopaketin arvo oli yli viisi miljoonaa markkaa.

Vielä viisi vuotta eronsa jälkeen hän tienasi Sammon optioilla yli miljoona euroa.

”Demarien likainen temppu?”

Eduskunnassa kansanedustajien ryöpytykseen joutui vastaamaan toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes, koska Lipponen ja Niinistö olivat poissa ensimmäiseltä kaupan julkistamisen jälkeiseltä kyselytunnilta. Siimes on myös antanut tähän päivään saakka kasvot Wahlroosin rikastumiselle, vaikka neuvotteluista vastasi yksin Sauli Niinistö.

Siimes pohtii kirjassa, kuka keksi hänen liittämisensä kauppaan ja miettii, oliko kyseessä ”demareilta likainen temppu minua kohtaan vasemmistoliiton puheenjohtajana”.

Wahlroosin omistaman Mandatumin osakepotin arvo nousi alle viikossa 280 miljoonalla markalla yhteensä 783 miljoonaan markkaan. Päälle tuli vielä Leskiselle neuvoteltu noin kolmen miljoonan markan vuosipalkka Sammossa.

Kuten edellisessä jutussa kerrottiin, Wahlroos ja muut Mandatumin omistajat saivat myös nostaa täydet osingot Sammosta jo vuodelta 2000.

Björn Wahlroosin taistolaismenneisyydestä kerrotaan KU:n verkkolehdessä kello 9.30.