Usein toistetun hokeman mukaan pohjoismainen hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä. Julkinen sektori hoitaa nyt ison osan niistä tehtävistä, jotka aikaisemmin olivat jääneet äitien ja isoäitien harteille. Naiset vapautuivat kotoa palkkatyöhön, saivat omaa rahaa ja mahdollisuuden liikkua kodin ulkopuolella.
Kansanedustaja Anna Kontulan mielestä paratiisissa on kuitenkin varjoja. Hän kirjoittaa blogissaan, ettei ole varma naisten todella voittaneen.
”He nimittäin kantavat edelleen hoivataakan, nyt vain julkisen sektorin työntekijöinä. Sen sijaan, että Marja hoitaisi dementikkoäitiään kotona ja naapurissa Laura lapsiaan, nyt Laura vie lapsensa tarhaan käydäkseen vuorotöissä vanhainkodissa, jonne Marja on tuonut äitinsä, koska lastentarhanopettajana hän ei voi huolehtia vanhuksesta kotona.”
Hän kysyy, onko ainoa jonka mielestä kuvassa on jotain outoa.
”Hyvinvointivaltio on eräänlainen Pyrrhoksen voitto: sen ansiosta saavutimme tärkeitä asioita, mutta niiden hintana yhä suurempi osa väestöä taivuteltiin palkka- ja asiakassuhteisiin.”
Ei historian lopullinen piste
Kontulan mukaan testatuista järjestelmistä hyvinvointivaltio on osoittautunut kiistatta parhaaksi tavaksi järjestää hoivaa, jota me kaikki tarvitsemme jossakin elämämme vaiheessa. Hän ei silti pidä hyvinvointivaltiota historian lopullisena pisteenä ja huipennuksena.
”Ei ole mitenkään selvää, että julkisesta sektorista pitäisi tehdä ainoa tapa kantaa toistemme taakkoja.”
”Kattavien julkisten palvelujen rinnalle tarvitaan tilaa epäviralliselle järjestäytymiselle ja vertaistuelle. Ihmisillä tulisi olla realistiset mahdollisuudet huolehtia läheisistään ilman, että se tarkoittaa köyhyyttä ja kotiin eristäytymistä. Ensi askelia tähän suuntaan voisivat olla riittävä omaishoidon tuki ja joustavat vanhempainetuudet. Perustulo on jo isompi harppaus.”
Hän kirjoittaa myös, että jos miehet tekevät osuutensa, ei läheisistä huolehtiminen ole kenellekään vapauden este.