Kansan Uutiset 6.8.2013 raportoi professori Mikko Lehtosen esityksestä monikulttuurisuudesta. Artikkelissa siteerataan Lehtosta, joka ”(…) pitää myös termiä kotouttaminen ongelmallisena. Siinäkin pyritään hälventämään erilaisuutta, vaikka kotouttamistoimilla on myös saatu paljon hyvää aikaan.”

Termit ”kotouttaminen” ja ”kotoutuminen” lanseerattiin vuonna 1997, kun maahanmuutto- ja pakolaispoliittinen toimikunta pyysi Kotimaisten kielten tutkimuslaitokselta asiantuntija-apua suomenkielisen vastineen löytämiseksi ”integraatio”-termille. Osittain haluttiin löytää termi, jota ei sekoitettaisi vakiintuneesti käytössä olleeseen Euroopan yhdentymiseen liittyvään termiin. Osittain haluttiin kuvata, millä tavoin suomalainen politiikka rakentuisi maahanmuuttajien asettumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan. Toimikunta, ja myöhemmin valtioneuvosto, paaluttivat tuolloin suomalaisen politiikan perusteita. Eräänä tärkeänä periaatteena on koko ajan ollut, että maahanmuuttajan kotoutumiseen sisältyy sekä se, että maahanmuuttaja saa tarvittavat tiedot ja taidot voidakseen osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan, että maahanmuuttajan mahdollisuus säilyttää oman kielensä ja kulttuurinsa. Siksi esimerkiksi kotikielen opetus on jo kauan sisältynyt Suomen perusopetusjärjestelmään.

On toinen asia, että julkisessa keskustelussa maahanmuutosta ja kotouttamisesta usein nousee esiin näkemyksiä, jonka mukaan onnistunut kotoutuminen tarkoittaa, että maahanmuuttaja täysin omaksuu suomalaisen yhteiskunnan tavat ja elämänmenon. Tämä ajattelu lähtee oletuksesta, että suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri ovat muuttumattomia ja eristyksissä muusta maailmasta. Kuitenkin muuttajat muovaavat suomalaista yhteiskuntaa, ja elämä täällä muovaa heitä. Tämä on Suomen nykypäivää ja tulevaisuutta, mahdollisuus ja rikkaus. Hallitus on tällä kaudella hyväksynyt kaksi merkittävää asiakirjaa maahanmuutosta ja kotouttamisesta: valtion kotouttamisohjelma kesäkuussa 2012, ja Maahanmuuton tulevaisuus 2020-strategia kesäkuussa 2013. Molemmissa tunnistetaan ja tunnustetaan monimuotoisempi Suomi tulevaisuuden voimavarana. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa työtä monikielisen, monikulttuurisen Suomen eteen, ja huolehtia siitä, että maahanmuuttajilla on täysimääräinen pääsy mukaan tähän työhön.