Ajatus yhteiskunnallisen järjestyksen ja ”kunniallisten aikojen” palauttamisesta on fasististen liikkeiden ajatusmaailman ja toiminnan keskeinen kulmakivi. Yksi tunnetuimmista fasismintutkijoista, Roger Griffin, on määritellyt fasismin kansallisen uudelleensyntymisen myytin varaan rakentuvaksi populistiseksi ultranationalismiksi.

Räikeimmillään tämä ajatus esiintyy esimerkiksi kansallissosialistisen liikkeiden ajamana etniseen hierarkiaan perustuvana yhteiskuntajärjestyksenä, ja maltillisimmillaan oikeistopopulistien hokemana siitä, että kaikki oli ennen paremmin. Yhteinen nimittäjä on kuitenkin selkeä tulevaisuusvisio, joka vastaa ihmisten tyytymättömyyteen nykyjärjestelmän aiheuttamaan demokratiavajeeseen ja tunteeseen jatkuvasti huononevasta elämänlaadusta. Ajatukset ovat levinneet sekä Suomessa että ympäri Eurooppaa.

Pessimismi vallitsee ja ohjaa politiikkaa.

Yksi syy sille, että oikeistopopulistiset ja fasistiset liikkeet ympäri Eurooppaa tällä hetkellä nousevat, on valtavirtapuolueiden viesti lohduttomista tulevaisuudennäkymistä. Suomessa hallituspuolueiden edustajat puhuvat siitä, että rahat ovat loppu ja uhrauksia on tehtävä. Heinäkuussa Suomi-Areenassa eräs kokoomuslainen linjasi, että “hyvinvointi” (!) pitää määrittää uudelleen (!!), koska rahaa palveluihin ei ole (!!!). Toivottomuuden valtakunnassa saarnataan kiperistä päätöksistä ja pakottavista olosuhteista. Tulevaisuutta kohti mennään synkissä kriisitunnelmissa.

Kyse ei ole vain poliittisesta retoriikasta, vaan myös harjoitetusta politiikasta. Leikkaukset julkisiin palveluihin, palkkoihin ja sosiaaliturvaan aiheuttavat konkreettista toivottomuutta. Punaisen ristin pääjohtaja Yves Daccordin mukaan Eurooppa on jo kriisialue, jossa on jouduttu ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen laatimaan strategiaa siitä, kuinka torjutaan mahdollisesti syntyviä väkivaltaisia nälkäkriisejä. Kreikassa fasistipuolue Kultainen aamunkoitto vastaa järjestämällä vain kreikkalaisille suunnattua ruoka-apua ja Suomessa Heikki Hursti haluaa tarkastaa ruokakassia hakevien Kela-kortit.

Vaihtoehdottomuuden hokeminen on aina ollut tapa oikeistolle pohjustaa omia ”rakenteellisia uudistuksia”. Samalla he luovat henkisen ilmapiirin, jossa pessimismi vallitsee ja ohjaa politiikkaa. Vasemmiston pitää haastaa tämä vaihtoehdottomuus liudalla ratkaisuehdotuksia ja konkreettisilla avauksilla. Avauksia on onneksi jo olemassa. Eurooppalainen projekti ei ole tuhoon tuomittu. Kansalaisten terveyttä ja toimeentuloa ei ole pakko tuhota.

Rahaliiton rakenteiden uudistamisella, työllisyyttä lisäävällä elvytyksellä sekä työmarkkina- ja verotuspolitiikalla, jolla turvataan hyvinvointipalvelut, tehdään politiikkaa joka parantaa ihmisten elämänlaatua. Se toki tarkoittaa nykyisen työn- ja tulonjaon muuttamista radikaalisti. Vasemmistosta ei ikinä saa tulla liikettä, joka sortuu vaihtoehdottomuuden saarnaamiseen. Sen pitää olla liike, joka taistelee muidenkin kuin sijoittajien ja suurpääoman oikeudesta tulevaisuuden uskoon, terveyteen ja riittävään toimeentuloon.

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.