Lehtikuva/ Martti Kainulainen

Melko hyvä mittari sille, kuinka intohimoisesti kannattajat joukkueeseensa suhtautuvat, on se, kuinka usein valmentajalle vaaditaan potkuja huonojen peliesitysten jälkeen. Suuttumus joukkueen huonoihin otteisiin purkautuu henkilöönkäyvänä. Olen usein tälläkin palstalla marmattanut, kuinka suomalaiset jalkapalloihmiset eivät osaa arvostaa naisfutista ja suhtautuvat siihen jopa halveksivasti. Niinpä jopa hieman yllätyin netin ja sosiaalisen median keskustelijoiden reaktioista Suomen naisjoukkueen räpiköintiin EM-kisoissa: päävalmentaja Andrée Jeglertzin päätä vaadittiin kerta toisensa jälkeen vadille. Vihjaako tämä sitten asennemuutoksesta, mene ja tiedä.

Helmareiden taival arvokisoissa päättyi lohkovaiheeseen, saldona kaksi tasapeliä ja yksi murskatappio emäntämaa Ruotsille. Tämä ei tietenkään ole yksin Jeglertzin syy. Suomen lähtökohdat turnaukseen eivät olleet parhaat mahdolliset: useita avainpelaajia puuttui rivistä loukkaantumisten vuoksi. Arpakaan ei Helmareita suosinut, vaan heitti pöllöt kivenkovaan alkulohkoon. Ryhmässä on myös käynnissä sukupolvenvaihdos, mikä näkyi monien uusien kasvojen esiinmarssina viheriölle. Näistä etenkin kaikissa matseissa vaihdosta sisään tullut, vasta 17-vuotias Natalia Kuikka onnistui vakuuttamaan fyysisyydellään ja peräänantamattomuudellaan. Hänestä tulemme varmasti vielä kuulemaan.

Jotain joukkueen taaperruksesta voi toki laittaa valmennuksenkin piikkiin. On vaikea perustella puolustuksen kautta lähtevää taktiikkaa, jos joukkueen pakit eivät uskalla puolustaa. Kaksinkamppailut hävittiin järjestään, ja pelistä puuttuivat sekä rohkeus että fyysisyys. Arasteleva ote puolustustyöskentelyyn näkyi etenkin erikoistilanteissa, jotka olivat lähes poikkeuksetta turhauttavaa katseltavaa. Ylipäätään joukkueen liike kentällä tuppasi näyttämään enemmän helmikanojen päämäärättömältä höntyilyltä kuin petolintujen saalistusretkeltä.

Suomen joukkueen heikkous yllätti.

Myös pelaajavalinnat ja roolitus aiheuttivat hämmennystä. Kuten Ylen televisiolähetysten kommentaattori, entinen huippufutaaja Laura Österberg-Kalmarikin ihmetteli, miksi taitavaa pelinrakentajaa Emmi Alasta peluutettiin laidalla eikä hänelle luontevimmalla kymppipaikalla? Naisen taidot jäivät hyödyntämättä. Entä miksei oikealla tavalla röyhkeää Natalia Kuikkaa otettu missään matsissa avaukseen, tai edes aikaisemmin vaihdosta kentälle?

Tokihan jo ennen turnausta tiedettiin, ettei tämä joukkue ole yhtä laadukas kuin aikaisemmissa arvokisoissa esiintyneet tiimit. Silti joukkueen heikkous yllätti, ja odotukset menestyksestä osoittautuivat ylimitoitetuiksi. Vai onko sittenkin kyse siitä, että laji itsessään kehittyy koko ajan huimaa vauhtia ja Suomen nuori joukkue ei enää pysy tahdissa mukana? Vaikka naisfutis on edelleenkin miesten peleihin verrattuna siistimpää – rankkoja taklauksia ja torikokouksia nähdään vähemmän – on laji silti muuttumassa yhä fyysisemmäksi ja taistelevammaksi, ja tällä sektorilla Helmarit ottivat systemaattisesti nokkaan kaikilta joukkueilta.

ILMOITUS

Täytyy toivoa, että kyse on vain ylimenokauden ongelmista ja jatkossa maajoukkueemme kykenee taas haastamaan myös Euroopan huippujoukkueita. Toivon tätä vilpittömästi myös lajin arvostuksen vuoksi. Olisi hienoa voida joskus kirjoittaa tämänkaltaisia motkottavia kolumneita pelin huonosta tasosta ilman, että se tuntuisi omaan pesään kusemiselta: heiveröistä arvostusta ei haluaisi liikaa horjuttaa. Toisaalta esimerkiksi Ylen selostajien ja kommentaattoreiden harrastama Suomen otteiden ylivarovainen silkkihansikkain käsittely ei sekään ole hyvästä.

Toveri ja kolumnistikollega Alavuotunki raportoi Vetäjä hakee -blogissaan Gamla Ullevilta, että ainakaan asenteesta ei tulevien sukupolvien menestys jää kiinni. Suomen ja Ruotsin välisessä ottelussa kolumnistin vieressä istuneet superjunnuttaret näet ilmoittivat sinivalkoisten pieksevän ruotsittaret 5–0, kunhan vain he pääsevät kentän puolelle tositoimiin. Sitä odotellessa.

Vakiorivin otteluissa pääsevät kentälle suomalaiset miesten joukkueet Veikkausliigasta, Ykkösestä ja Kakkosesta. Ykköskohteen kotijoukkue Jaro sai rutkasti itseluottamusta, kun Lahti kaatui lauantaina peräti 7–1 Frank Jonken viimeisteltyä neljä maalia. Jaro on sarjataulukossa hienosti neljäntenä, pari sijaa vierailija TPS:n yläpuolella. Raitapaidat ottivat nolosti pataan Eurooppa-liigan karsinnoissa luxemburgilaiselta Jeunesse Eschiltä, joten näyttämisen halua luulisi löytyvän. Etukäteen kohde vaikuttaa siis tasaiselta, eikä merkkejä kannata säästellä.

Kierroksen varmin kotivoitto löytyy kohteesta 5, jossa Ykköstä johtava SJK kohtaa FC KooTeePeen. Seinäjokiset tuntuivat juhannuksen tienoilla karkaavan sarjassa jo tavoittamattomiin, mutta muutama heikompi ottelu sekoitti pakkaa. Vokaaliryhmän luulisi silti olevan pohjalaisille helppo vastus.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 21.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(2), 1(X), 1(X), 2, 1, 2, 2, 1, (1)2, (X)2, 2, (1)2, 2.

Jaakko Alavuotungin blogi