Odotukset ovat vielä varovaisia. Kesän ja syksyn säät vaikuttavat rapusaaliisiin.
Rapunaaraat ovat todennäköisesti pyydystettävissä jo kauden alussa, sillä alkukesän koeravustusten perusteella lisääntyminen onnistui hyvin ja poikaset kuoriutuivat paikoin normaalia aikaisemmin.
– Ravut parittelevat syksyllä. Naaraat kantavat talven munia pyrstön alla. Kun munat kuoriutuvat, naaras ikään kuin vapautuu velvollisuuksista, kertoo tutkija Jouni Tulonen RKTL:stä.
Pienet poikaset viihtyvät tutkijan mukaan emonsa suojissa noin kymmenen päivää. Tämän jälkeen naaras vaihtaa kuorta. Sen ruokahalu kasvaa ja saksiniekka on pyydystettävissä. Jokiravuilla kuorenvaihto alkaa juhannuksen korvalla täpläravuille juhannuksen jälkeen.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen seurannan mukaan täplärapukantojen kokojakauma oli viime syyskuussa poikkeuksellinen. Pyyntikauden lopussa pieniä, alle 10 senttimetrin pituisia rapuja on saaliissa normaalisti yli puolet, mutta viime vuonna vain noin neljännes. Koska talvikantaan jäi niukasti 8 – 10 sentin mittaisia täplärapuja, uutta ravustettavaa ei kauden aikana todennäköisesti tule pyyntikokoon edellisvuosien tapaan. Tämä voi pienentää täplärapusaaliita.
Miehet innokkaampia ravunsyöjiä
RKTL:n tutkimuksen mukaan liki kolmannes suomalaisesta aikuisväestöstä syö kotimaisia joki- tai täplärapuja. Nykyisen kulutuksen ja rapukulttuurin elpymisen on mahdollistanut täplärapujen runsastuminen järvissämme.
Myös jokirapu on säilyttänyt asemansa rapusaaliissa. Miehet ovat naisia innokkaampia rapujen syöjiä. Suurin syy olla syömättä suomalaisia rapuja on se, että ne eivät ole kuuluneet lapsuuden kodin ruokakulttuuriin. Vain viidennes suomalaisista ei söisi rapuja missään tilanteessa.
Käytännössä koko rapusaalis menee suomalaisten omaan käyttöön. Kotimaisten saksiniekkojen lisäksi syödään erilaisia ulkomailta tuotuja makeavesirapuja. Niiden kulutus on 2,5 -kertaistunut 10 vuodessa.
Suomalaiset haluaisivat pyytää itse rapunsa
Tottuneimmat suomalaisten rapujen käyttäjät ravustaisivat mieluiten itse tai hankkisivat ravut elävinä toisilta ravustajilta. Vähintäänkin yhtä haluttu ja käytännössä yleisempi myyntituote rapukaudella ovat kuitenkin tuoreet keitetyt ravut.
Ansiokseen ravustavat saavat Tulosen mukaan myymistään täpläravuista 1-2,5 euron kappalehinnan ja jokiravuista 1,5-4 euroa.
Ravut ovat edelleen ennen kaikkea rapusesonkiin ajoittuvaa juhlaruokaa. Myös sesongin ulkopuolelle ajoittuva arkisempi rapujen syönti yleistynee rapujen saatavuuden parantuessa.
Rapukausi alkaa 21. heinäkuuta kello 12 ja päättyy lokakuun lopussa.
– Jokiravun levinneisyys on pienentynyt, siirtynyt Itä-Suomeen ja Kainuuseen, tutkija kertoo.
Rapuruton vuoksi tuhoutuneille alueille alettiin istuttaa pohjoisamerikkalaista täplärapua. Hyviksi täplärapuvesiksi Tulonen mainitsee Säkylän Pyhäjärven Lounais-Suomessa Etelä-Päijänteen ja Saimaan.
– Täplärapu on isojen reittivesien laji.
Ensimmäiset täpläravut tuotiin Suomeen vuonna 1967. Tutkimusten jälkeen vuonna 1985 aloitettiin täpläravun järjestelmällinen viljely.
Täpläravun istuttaminen sille uuteen vesistöön on peruuttamaton teko. Sinne on turha odottaa jokiravun enää kotiutuvan. Täpläravut kantavat aina rapuruttoa, jolle jokirapu on erittäin herkkä.
Vielä 1900-luvun alussa jokirapusaalis oli 15 miljoonaa yksilöä. Nyt rapulajien yhteenlaskettu saalis parhaimmillaankaan tuskin voi ylittää kymmentä miljoonaa.
Jokirapusaalis on romahtanut noin kymmenesosaan siitä, mitä se oli 150 vuotta sitten.