Tornissa yhteyksiä valvonut Pentti Sonck sanoo, että teknisesti yhteyden välittäminen Turun kautta oli täysin mahdollista.
Perimätiedon voi tietysti leimata urbaaniksi legendaksi. Pääskyvuoren vuonna 1964 valmistunut linkkitorni sopi huippusalaisen teleyhteyden yhdeksi lenkiksi kuitenkin hyvin. Legenda voi olla hyvinkin totta.
– Kaapelin tarkkaa kulkureittiä en muista, mutta sen tiedän, että se kaapeli on yhä maastossa. Minkäänlaista tietoliikennettä siinä ei käsittääkseni ole ollut enää vuosiin, kertoi puolustusvoimien Lylyn viestivarikolla työskennellyt Jussi Harola Turun Sanomille vajaat kymmenen vuotta sitten.
Harola muistelee, että kuuma linja olisi kulkenut maakaapelina. Hän pitää mahdollisena, että yhteyttä olisi voitu linkittää Pääskyvuoresta edelleen.
Harola muistaa hyvin, että kuuma linja meni Suomessa poikki lähes heti valmistumisensa jälkeen kaivinkoneurakoitsijan toimesta. Asiasta Kari Suomalainen ehätti irvailemaan pilapiirroksessaan.
Kuuban kriisi opetti
Syksyn 1962 Kuuban kriisi oli ajanut USA:n ja Neuvostoliiton ydinsodan partaalle. Maiden välinen tiedonkulku oli jähmeää ja väärinkäsityksien riski suuri.
Kriisin lauettua kaksi suurvaltaa päätti perustaa kaukokirjoitin- eli teleksyhteyden Kremlin ja Valkoisen talon välille. Kriisitilanteiden neuvotteluviiveistä halusi kumpikin osapuoli päästä eroon. Asialla olivat USA:n presidentti John F. Kennedy ja Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hrushtshev.
Kahden suurvallan esimerkkiä seurasivat useat valtiot. Neuvostoliiton ja Ranskan välille perustettiin kaukokirjoitinlinja vuonna 1966 ja vuotta myöhemmin Neuvostoliiton ja Ison-Britannian välille.
Ensimmäinen kuuma linja perustettiin Washingtonin ja Lontoon yhteyksille jo toisen maailmansodan aikana.
Euroviisut Turusta suomalaisille
Sonckin mukaan hänen aikanaan Pääskyvuoren linkkitornin luolassa työskenteli 20-25 henkeä kahdessa vuorossa. Esimerkiksi televisiouutisten kuvat saatiin nähdä, mutta puhelinliikennettä ei voitu seurata.
Yksinkertaistaen esimerkiksi Moskovasta tuleva teleliikenne siirtyi Tukholmaan ja sieltä edelleen yleensä Eurooppaan ja päinvastoin linkkitorniverkostoa pitkin. Linkkitorneja oli tiheässä. Sonckin mukaan Turusta Tukholmaan mentäessä seuraava torni oli jo Turun saaristossa Korppoossa ja seuraava Ahvenanmaalla.
– Helsinki – Turku -Tukholma välillä kuva yleensä liikkui, Sonck kertoo.
Lähes kaikki tv-lähetykset Suomen ja ulkomaiden välillä kulkivat Pääskyvuoren tornin kautta 1960- ja 70-luvuilla. 1980-luvulla Euroviisujen suorat lähetykset saatiin Suomeen samasta tornista.
Tietoliikenteen sujumista valvova henkilökunta oli muita katsojia hieman etulyöntiasemassa. Sonckin mukaan he pääsivät katsomaan esimerkiksi olympialaisia ennen kuin televisiokatsojat nauhoitettuja lähetyksiä.
Jos Pääskyvuoren torni jostain syystä olisi mennyt ”pimeäksi”, tietoliikennekatkoksia olisi Sonckin mukaan tullut Suomeen varmasti. Vaihtoehtoisia reittejä tiedon kuljettamiseksi oli kuitenkin olemassa, joten tietopimentoon maa ei olisi jäänyt.
Sonck oli rakentamassa linkkejä ja valvomassa, että tiedonkulku myös toimii. – Nyt ollaan siirrytty kuituihin, Sonck sanoo hieman haikeasti.
Pääskyvuoren 102 metrin korkuinen torni seisoo nyt paikallaan puoliksi toimettomana. Viestiliikenteestä vastaavat enää gsm-kantoasemien laitteet 40 metriä korkealla tasanteella. Kaukokirjoitinliikenne loppui jo vuonna 2005.
Ehkä sopisi näkötorniksi
Pääskyvuoren torni on Suomen toiseksi korkein tv-torni Helsingin Pasilan ja Tampereen Näsinneulan jälkeen. Linkkitornista on kaavailtu näkötornia, mutta rahoittajaa ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt.
Pentti Sonck ei ensi istumalta hankkeelle lämpene. Hänen mukaansa näkötornina se olisi aika hitaasti toimiva, sillä tornin hissikuilu on ahdas. Hissiä ei ole, joten se jouduttaisiin rakentamaan.
– Jos kolmessa minuutissa kiipeää rappuset ylös, se on hyvä aika, mies hymähtää.
Sonck vähän epäilee, kestäisivätkö ensi vuonna 50 vuoden ikään pääsevän tornin rakenteet näköalatasanteen ja kahvilan lisärakentamisen.