Lehtikuva/ NATALIA KOLESNIKOVA

Pussy Riotin potkut saaneet asianajajat aikoivat lyödä rahoiksi myymällä omiin nimiinsä ulkomailla Pussy Riot -krääsää sekä ohjaamalla tukikeräyksen rahat omille tileilleen.

Kun kaksi Pussy Riot -ryhmän jäsentä kävi Suomessa toukokuun viimeisenä viikonloppuna, he eivät halunneet tulla kuvatuksi yhdessä Pussy Riot! – punkrukous vapauden puolesta -kirjan suomenkielisen laitoksen kanssa.

Kirja on alunperin yhdysvaltalaisen Feminist Pressin julkaisema, ja suomenkielisen laitoksen 148 sivusta neljäkymmentä on ryhmän marraskuussa potkut saaneen asianajajatiimin loppulausuntoja oikeudessa. Koko kirja on selvästi asianajajien eli Mark Feiginin, Violetta Volkovan ja Nikolai Polozovin eikä Pussy Riotin aloite.

Pussy Riotin ainoa tunnettu vapaalla jalalla oleva jäsen Jekaterina Samusevitš vaihtoi asianajajansa Violetta Volkovan toiseen, Agora-ihmisoikeusjärjestön Irina Hrunovaan lokakuun alussa.

Tukikeräyksen rahat päätyivät lyhentämättöminä asianajajien taskuihin.

Marraskuussa kävi ilmi, että asianajaja Mark Feiginin vaimon omistama yritys oli yrittänyt saada kansainväliset yksinoikeudet Pussy Riot -tavaramerkkiin, jolla oli tarkoitus myydä juomia, tupakkatuotteita, päähineitä, konttoritarvikkeita ja kosmetiikkaa.

Kukaan Pussy Riotin jäsen ei ollut antanut tälle hyväksyntäänsä. Sopimukset oli kirjoitettu tyhjille paperiliuskoille, jotka vangitut jäsenet olivat allekirjoittaneet asianajajien pyynnöstä. Loputkin Pussy Riotin jäsenet vaihtoivat asianajajansa marraskuun aikana.

ILMOITUS

Asianajajatiimi myös suunnitteli Pussy Riotista elokuvaa, jossa pääosassa olisivat olleet asianajajat ja Nadežda Tolokonnikovan aviomies Pjotr Verzilov.

Juristit löivät rahoiksi

Samusevitšin tuomio muutettiin ehdonalaiseksi vetoomustuomioistuimessa, koska hänet oli otettu kiinni jo ennen kuin Kristus Vapahtajan kirkossa järjestetty tempaus oli ehtinyt alkaa. Teknisesti hän ei siis ollut tempauksen osanottaja.

Vasta Hrunova toi tämän esille oikeudessa, alkuperäinen asianajajatiimi ei ollut kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Vapautumisen jälkeen Samusevitš kertoi, että Feigin vieraili hänen luonaan harvoin, piti viiden minuutin monologin siitä, kuinka Pussy Riot tulisi pian saamaan Nobelin rauhanpalkinnon ja häipyi saman tien.

Feigin ja kumppanit olivat luvanneet puolustaa Pussy Riotia ilmaiseksi, mutta vapautumisensa jälkeen Samusevitš huomasi, että freepussyriot.org -sivustolla oli tiedot asianajajien pankkitileistä ja kehotus lahjoittaa rahaa. Kaikki ympäri maailmaa kerätyt lahjoitukset tukikampanjan alkamisesta marras-joulukuuhun päätyivät siis lyhentämättöminä asianajajien taskuihin.

Erottamisensa jälkeen asianajajat ovat käyneet väsymätöntä mediataistelua Samusevitšin mustamaalaamiseksi. Viimeksi suosittu yhdysvaltalainen Daily Beast -verkkolehti julkaisi asianajajatiimin avustajan Alisa Obraztsovan nimissä kirjoitetun artikkelin, jossa väitetään Samusevitšin romuttaneen koko oikeudenkäynnin ja aiheuttaneen Tolokonnikovan ja Aljohinan vankeustuomion vaihdettuaan puolustuksen strategiaa.

Feiginin uusi asiakas

Uskomatonta mutta totta, Feigin on saanut uusia asiakkaita. Nyt hän puolustaa nationalistisen Russkij Obraz (Venäläinen luonne) -järjestön johtajaa Ilja Gorjatševia, joka otettiin kiinni Interpolin pidätysmääräyksen perusteella Serbiassa 13. toukokuuta murhista epäiltynä. Gorjatševia syytetään osallisuudesta aseellisen ”Venäjän Nationalistien Taistelujärjestön” toimintaan.

Russkij Obraz toimitti viime vuosikymmenellä Kremlin luottonatsien virkaa. Esimerkiksi hallitsevan Yhtenäinen Venäjä -puolueen kansanedustaja Maksim Mištšenko oli tavallinen vieras järjestön tilaisuuksissa, ja järjestö teki yhteistyötä putinilaisen nuorisojärjestön Nuoren Venäjän kanssa.

Gorjatševin kaksoisrooli kuitenkin paljastui marraskuussa 2009, kun hänen pitkäaikaiset toverinsa Nikita Tihonov ja Jevgenia Hasis pidätettiin asianajaja Stanislav Markelovin ja toimittaja Anastasia Baburovan murhista.

Gorjatšev todisti tovereitaan vastaan ja pakeni nationalistien kostoa Serbiaan. Olen iloinen, että hän on nyt saanut arvoisensa puolustusasianajajan.

Pussy Riot! -kirjan suomalaista kustantajaa Likeä ei varmasti voi syyttää mistään. Heillä on ollut kaikki syyt olettaa, että amerikkalaiskustantaja on hoitanut oikeudet asianmukaisesti. Tarina on kuitenkin jälleen hyvä opetus siitä, että Venäjällä mitkään asiat eivät välttämättä ole niin kuin annetaan ymmärtää.