Nina Hurman esikoisromaani sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin. Päähenkilö on Rouge, laulajatar, joka joutuu keskelle rikoksia ja erotiikkaa pursuavia tapahtumia. Kaunis laulajatar selvittää rikoksen ja pistää sivussa miesten päät pyörälle. Juonen ratkaisu on yllättävä ja tapahtumat liittyvät kirjan kuvaamana ajankohtana lähellä olleeseen traagiseen sisällissotaan.
Valmistelen historian väitöskirjaa Helsingin yliopistossa maailmansotien väliseen aikaan liittyen, ja siksi jotkut ajankuvaan liittyvät seikat kiinnittävät huomioni. Kirjan kuvaa 1920-lukua pääosin suhteellisen hyvin, mutta huomaa, että Hurman tiedot historiasta ovat melko vajaat. Esimerkiksi tiedot poliisiorganisaatiosta ovat hataria, eikä hän näytä tuntevan poliisin käskyvaltasuhteita.
Romaanin heikoin kohta on kuitenkin dialogi. Ei 1920-luvun kalliolaisissa pikkurikollispiireissä puhuttu teennäistä Suomi-elokuvien kieltä, vaan Stadin slangia. Niin gimis on Stadi ja siksi tää toivomus snadi.
Suosittelisin Hurmalle kotiläksyksi vaikkapa muutamia Georg Malmsténin, Jussi Raittisen ja Hannu Nurmion kappaleita, joissa stadin slangin kauneus ylittää luontevuudellaan ja lyyrisyydellään keskiluokkaisemman kielen.
Hurman – sinänsä hyvä kotimaisen kirjallisuuden tutkijan – koulutus ei riitä uskottavan 1920-luvun maalaamiseen, vaan myös runsaita lisäopintoja historiasta tarvittaisiin. Tosin tiedostan, että kaunokirjallisuus on fiktiota, eikä varsinaista faktoihin perustuvaa historiantutkimusta.
Hurman esikoisteos on silti sympaattista luettavaa. Mukavaa lukea historiallinen romaani, jossa ei ole masentavan yksipuolista poliittista agendaa, toisin kuin eräissä muissa suomalaissa historiallisissa nykykirjoissa.
Mahdollisesti Hurmalla on edessään Kaari Utrion uraa muistuttava tulevaisuus, sillä suhteellisen hyvä esikoinen antaa toiveita vielä paremmasta jatkosta. Viihteellinen kirja on, mutta sellaisenaan raikas ja juoni yllättää lukijan.
Nina Hurma. Yönpunainen höyhen. Gummerus 2013.