Lehtikuva/ -

Kurvit suoriksi

Italia on suosikkimaani. Siellä olen käynyt useammin kuin missään muualla ulkomailla. Italiassa saa hyvää ruokaa, siellä on ihania maisemia ja kulttuuriakin löytyy vähän joka paikasta.

Italialaisten elämä ei ole kuitenkaan ollut pelkkää herkkua. Nyt on maan talous rempallaan. Yksi suurimmista syyllisistä siihen on Silvio Berlusconi, tuo konnan ja koomikon yhdistelmä, joka vihdoinkin on saatu pois pääministerin virasta ja syytteeseen muun muassa alaikäisten prostituoitujen käyttämisestä. Mutta politiikasta Silvio ei tietenkään ole luopunut.

1970-luvulla Italiassa riehuivat äärivasemmistolaiset Punaiset prikaatit ja vastaavat äärioikeistolaiset ryhmittymät. Sotilasvallankaappaustakin pidettiin mahdollisena.

Vankiloissa istuvien mafiosojen liksoihin ei ole uskallettu koskea.

Punaisten prikaatien näyttävimmäksi terroriteoksi jäi Italian entisen pääministerin ja kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtajan Aldo Moron murha vuonna 1978.

Terroristit väijyivät Moroa Roomassa Via Fani -kudulla. He avasivat tulen ex-pääministerin autoa vastaan ja tappoivat neljä henkivartijaa ja autonkuljettajan. Henkiin tahallisesti jätetyn poliitikon terroristit kaappasivat mukaansa, jotta hänen avullaan voitaisiin valtiolta kiristää yhtä ja toista.

ILMOITUS

Punaisten prikaatien vaatimuksiin ei kuitenkaan suostuttu, joten Moro surmattiin 55 päivän vankeuden jälkeen. Ruumis löydettiin auton takaluukusta keskeltä Roomaa.

Tämä Aldo Moron tapaus palasi mieleeni kun lueskelin Jan Fredrikssonin kirjaa Miehet mustissa (Teos), joka kertoo lähinnä suomalaisten turvamiesten ja henkivartioiden toiminnasta meillä ja maailmalla.

Moron kaappaus ja murha on kirjassa esimerkkinä epäonnistuneista turvatoimista. Fredriksson toteaa Moroa suojanneen santarmeista koostuneen turvatiimin olleet erittäin amatöörimäinen. Santarmit käyttivät aina samaa reittiä ja aikataulua kuljettaessaan suojeltavaansa kodin ja työpaikan välillä.

Kirjassa kerrotaan myös se, että alun perin Punaisten prikaatien tavoitteena oli kommunistisen puolueen pääsihteeriin Enrico Berlinguerin sieppaaminen, mutta terroristit totesivat tämän turvajärjestelyt liian koviksi. Suositulla kommunistijohtajalla oli käytössään panssaroitu auto. Sen lisäksi Berlinguerin saattueeseen kuului aina kaksi autoa, jotka olivat täynnä huippukoulutettuja turvamiehiä. Myös kaikkia rutiineja vältettiin.

Punaiset prikaatit joutuivat valitsemaan “pehmeämmän” kohteen ja päättyivät iskemään Italian tunnetuimman poliitikon Moron kimppuun.

Suomessahan poliitikot eivät ole tottuneet turvamiehiin muutoin kuin satunnaisesti joskus ministereinä ollessaan. Valtionjohdon suojaamisesta meillä vastaa nykyisin lakkautusuhan alla olevan liikkuvan poliisi turvayksikkö.

Eikä Suomen kommunistisen puolueenkaan johto katsonut turvamiehiä tarvitsevansa, vaikka kiihkeimpänä aikana taistolaiset kännipäissään hurjia uhkauksia latelivat. SKP:n ykkösmiehenä vuosina 1968–1982 toiminut Saarisen Arska ei saattueita kaivanut siirtyessä kotoaan Pitkänsillanrannasta työpaikalleen Kulttuuritalolle.

Mutta sattuuhan sitä meilläkin kaikenlaista. Satuin itse olemaan näkemässä kerran takavuosina kun veitsimies lähestyi parhaillaan Senaatintorin portailla vappupuhettaan pitävää ministeri ja SKDL:n puheenjohtaja Ele Aleniusta.

Olin puhujan takana tekemässä juhlista juttua Kansan Uutisiin ja näin kuinka veitsimies kiipesi portaita kohti puhujaa. Tavalliset järjestysmiehet taltuttivat sekopään turhaa huomiota herättämättä ja pian paikalla oli poliisikin, joka korjasi miekkosen talteen.

Alenius jatkoi puhettaan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tuskin alhaalla torilla olleet huomasivat koko tapahtumaa.

Mutta palatkaamme vielä Italiaan.

Punaiset armeijakunnat ovat saapasmaassa jo menneisyyttä, mutta mafian kuristusote Italian kurkussa tuntuu olevan ikuinen poliisin viime vuosina onnistuneista vastatoimista huolimatta.

Tästä vakuuttuu, kun tutustuu hiljattain ilmestyneeseen tietokirjaan Mafian rahat ja miten ne pestään (Atena). Kirja tarjoaa todella uusinta tietoa rikollisuuden nykyisistä toimintatavoista. Sen kirjoittajat ovat Pietro Grasso ja Enrico Bellavia. Ensimmäinen heistä on toiminut Italian antimafiakomission syyttäjänä vuodesta 2005 ja toinen on mafiaan erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Heidän mukaansa mafia on pystynyt säilyttämään asemansa seuraamalla aikaansa ja ajanmukaistamalla menetelmiään. Tällä hetkellä mafia on esimerkiksi ryhtynyt ajamaan vaihtoehtoisen energian tuotantoa. Mafia rakentaa tuulivoimaloita ja kokonaisia tuulipuistoja. Tarkoituksena on tietysti päästä käsiksi yhteiskunnan uusiutuvaan energiatuotantoon sijoittamiin rahoihin.

Kummisetien siipien suojissa toimii muun muassa taitavana liikemiehenä pidetty herra Vito Nicastria, jota on kutsuttu tuulen herraksi. Hän kuitenkin joutui rikostutkinnan kohteeksi ja häneltä takavarikoitiin rahaa 1,5 miljardin euron edestä.

Sen jälkeen tuulikuninkaan paikan on ottanut Francesco Sciroccola. Kumpikin herroista on alansa asiantuntijoita, joita mafia nykyisin tarvitsee saadakseen rikolliset rahansa pestyä puhtaiksi.

Vähän väliä kirjassa vilahtaa mafiatutkimusten yhteydessä Silvo Berlusconin nimi. Kirjoittajat korostavat myös mafian ja terrorismin välisiä yhteyksiä, jotka konkretisoituvat esimerkiksi asekaupassa. Mafian myyntilistoilla kun on ollut jopa venäläisiä Mig-hävittäjiä.

Grasso ja Bellavia lähtevät siitä, että tärkein houkutin mafian rikoksiin on halu ansaita rahaa. Siksi heidän mielestään viranomaisten olisi iskettävä juuri mafian rahoihin ja tehtävä niiden pesu mahdollisimman vaikeaksi. Tämä vaatisi laajaa kansainvälistä yhteistyötä, sillä nykyisin rikollisen rahan pyykkiin kuuluu olennaisesti niiden siirtely rajojen yli.

Kirjoittajat syyttävät Italiaa lainsäädännön kehittämisen hitaudesta. Heidän mielestään lähes koko Eurooppa on mukana mafian rahojen pesussa. Lukuisia maita mainitaan nimeltä, mutta onneksi ei sentään Suomea.

Italiassa taloudellinen lama on vaikuttanut myös mafian toimintaan. Kirjoittajat kertovat, että eräät mafiaperheet ovat joutuneet alentamaan rivimiehilleen maksettavia kuukausipalkkoja. Sen sijaan vankiloissa istuvien mafiosojen liksoihin ei ole uskallettu koskea, sillä niiden leikkaaminen saattaisi lisätä poliisin kanssa yhteistoimintaan ryhtyvien konnien määrää.

Öljykaupan jälkeen maailmassa pyörii toiseksi eniten rahaa huumekaupassa. Kolmantena on asekauppa. Pelkästään Italiassa pestään mafian rahaa joka päivä 410 miljoonan euron edestä.