Horisontti
Viime vuosina on hoettu taajaan, että vanhemmuuden kustannukset täytyy jakaa tasaisemmin työnantajien kesken. Asia on kirjattu myös nykyiseen hallitusohjelmaan.
Ongelmalla on kaksi isoa taustatekijää. Toisaalta Suomen pahasti sukupuolen mukaan jakautuneet työmarkkinat ja toisaalta epätasaisesti jakautunut hoivavastuu. Miehet ovat yliedustettuina pääomavaltaisilla teollisuusaloilla ja naiset työvoimavaltaisilla palvelu- ja hoiva-aloilla. Sen sijaan vanhempainvapaasta alle 10 prosenttia on isien käyttämää.
Näin ollen on aloja ja työpaikkoja, joissa iloinen perhetapahtuma hoidetaan onnittelukortilla, ja toisia, joissa mietitään töiden uudelleenjärjestelyjä, sijaisen tarvetta sekä lapsenhoitovapaille jäämisestä aiheutuvia kustannuksia.
Vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia toisaalta liioitellaan pahasti ja toisaalta korvataan jo nyt huomattavasti.
Mitä vanhemmuuden kustannukset ovat?
Työntekijän jäämisestä lapsenhoitovapaille aiheutuu työnantajalle suoria ja epäsuoria kustannuksia. Osa suorista kustannuksista korvataan työnantajille Kelan sairasvakuutusjärjestelmästä. Sairasvakuutusjärjestelmään kerätään rahaa sekä työntekijöiltä että työnantajilta palkkaan suhteutettuna sairasvakuutusmaksuna.
Korvattaviin kuluihin kuuluu palkallisen äitiysloma-ajan palkka sekä lomapalkka. Äitiysloman palkan Kela korvaa työnantajalle lähes täysin eli noin 90 prosenttisesti.
Kulut, joita työnantajille ei korvata, ovat äitiysloma-ajan palkan sivukulut, raskaudenaikaiset lyhyet palkalliset sairaslomat ja sairaan lapsen hoitopäivät sekä sijaisen rekrytoinnista aiheutuvat kulut.
Lisäksi on erilaisia epäsuoria kuluja, kuten sijaisen perehdyttämiseen kuluva aika ja mahdollinen väliaikainen työtehon lasku. Näitä kuluja on kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta laskea ja siten korvata.
Suomen Yrittäjänaiset on tehnyt kansalaisaloitteen, jonka mukaan äitiyslomalle jäävästä työntekijästä aiheutuu 12 000 euron kustannus työnantajalle. Kun tutustuu Yrittäjänaisten väitteiden perusteena oleviin laskelmiin, huomaa nopeasti, että luku on perin erikoinen.
Laskelmien mukaan esimerkiksi palkan sivukulut, joita ei siis työnantajalle juurikaan korvata, ovat laskelmasta riippuen 30–40 prosenttia palkasta.
Useaan otteeseen tiedusteltuanikaan en ole onnistunut saamaan Yrittäjänaisilta vastausta siihen, miten sivukulut, eli lakisääteinen eläkevakuutusmaksu ja muut sosiaalivakuutusmaksut, on mahdollista saada laskelmien tasolle. Todellisuudessa sivukulut ovat työnantajalle tänä vuonna 22–25 prosenttia.
Vastaavasti laskelmissa sijaisen palkkakuluja on laskettu ylimääräiseksi kuluksi vaikka normaalitilanteeseen verrattuna vain äitiyslomalaisen korvaamatta jääneet palkanosat ovat ylimääräistä kulua.
Kustannusten korvaamisen rahoittaminen
Huomiota täytyy kiinnittää korvattavien kustannusten lisäksi siihen, miten kustannusten korvaaminen rahoitetaan. Esillä on pääosin ollut kaksi erilaista ajatusta rahoituksen uudistamiseksi.
Yksi ehdotus on sairasvakuutuksen rinnalle luotava uusi, Ruotsin mallin mukainen, vanhempainvakuutus. Erillistä rahastoa on perusteltu sillä, että vanhemmuus ei ole sairaus ja erillinen rahasto lisäisi järjestelmän läpinäkyvyyttä.
Erillinen rahasto ei siis sinällään lisää tasa-arvoa tai kustannusten jakamista. Sen sijaan lisää hallintoa se synnyttäisi.
Mutta jos Ruotsista lähdetään mallia hakemaan, on hyvä tiedostaa, että Ruotsissa työnantajat yksin rahoittavat vanhempainvakuutusrahaston, josta työntekijöiden vanhempainpäivärahat kustannetaan eikä työnantajille korvata vanhemmuudesta syntyviä kustannuksia.
Toisaalta on esitetty, esimerkiksi Yrittäjänaisten kansalaisaloitteessa, että kustannuksia ei pitäisi lainkaan kattaa työntekijöiltä ja -antajilta perittävällä vakuutusmaksulla vaan verotuloilla. Tätä perustellaan sillä, ettei vanhemmuus liity mitenkään yritysten toimintaan.
Perustelu on täysin käsittämätön. Työvoiman uusintaminen on mitä suurimmassa määrin työnantajan asia. Vaikka moni naisyrittäjä onkin pienyrittäjä eikä vastaa perinteistä käsitystämme kapitalistista, on yritystoiminnan perusta kuitenkin edelleen se, että työvoimaa riistämällä pääomaa kasataan itselleen. Voidakseen tehdä tämän, kapitalisti, pienikin sellainen, tarvitsee jatkuvasti uutta työvoimaa, joten työnantajilta voi ja pitää edellyttää vanhemmuuden kustannusten korvauksiin osallistumista.
Yksi mahdollisuus kustannusten tasaisempaan jakamiseen olisi se, että sairausvakuutusmaksu irrotettaisiin palkasta ja sitä alettaisiin periä esimerkiksi yrityksen pääomiin tai ulkomaankauppaan suhteutettuna. Näin pääomavaltaiset miesalat saataisiin osallistumaan naisvaltaisille aloille kaatuvien vanhemmuuden kustannusten korvaamiseen.
Kustannusten vai hoivavastuun jakaminen
Vieläkin tärkeämpää kuin kustannusten korvaamisen ja rahoittamisen kanssa veivaaminen on tarkastella syvemmälle ilmiön perustaan eli vanhemmuuden ja hoivavastuun jakautumiseen.
Jotta vanhemmuuden kustannukset jakautuisivat tasaisemmin työnantajien kesken, tulee vanhemmuuden jakautua tasaisemmin vanhempien kesken. Tehokkain tapa jakaa vanhemmuutta on siirtyä vanhempainvapaiden 6+6+6-malliin.
Mallissa molemmille vanhemmille on varattu yksi kuuden kuukauden vanhempainvapaajakso, jonka lisäksi on vielä yksi puolivuotinen, jonka jakamisesta ja käyttämisestä vanhemmat saavat päättää itse.
Jaksoja ei ole pakko käyttää mutta niitä ei voi myöskään siirtää toiselle vanhemmalle, jos toinen ei halua omaansa. Mallissa ansioihin sidottu vapaa pitenisi nykyiseen verrattuna melkein kuusi kuukautta.
Vaikka toinen vanhemmista ei haluaisi käyttää omaa osuuttaan lainkaan, jäisi toiselle vanhemmalle yksin käytettäväksi vuosi ansioihin sidottua vanhempainvapaa-aikaa. Se on yhtä paljon kuin äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaat ovat nyt yhteensä.
6+6+6-mallissa voittaisivat kaikki: vanhemmat, lapsi sekä koko yhteiskunta sukupuolten tasa-arvon ja perheiden hyvinvoinnin lisääntyessä. Erityinen kannustin isille käyttää vanhempainvapaata on selkeästi tarpeen, sillä isiä on todella vaikea saada käyttämään korvamerkitsemättömiä vapaita.
Yhteenvetona voidaan todeta seuraavaa:
1) Vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia toisaalta liioitellaan pahasti ja toisaalta korvataan jo nyt huomattavasti.
2) Vanhemmuuden kustannukset jakautuvat parhaiten vanhemmuutta jakamalla. Työnantajien on kuitenkin hyväksyttävä se, ettei kaikkia välillisiä kustannuksia pystytä arvottamaan ja korvaamaan.
3) Työvoiman uusintaminen on työnantajan intressi, joten kustannusten korvaaminen tulee jatkossakin rahoittaa myös työnantajien maksamilla vakuutusmaksuilla. Maksujen perusteeksi voidaan sen sijaan ottaa jotain muuta kuin palkkasumma.
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten puheenjohtaja ja vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen.