S/V Estelle purjehti viime kesänä kohti saarrettua Gazaa, jonka lähivesillä Israelin armeija kaappasi aluksen. Mukana oli myös suomalainen Wellu Koivisto, laivan puosu. Hänestä matkan tavoite lähes saavutettiin, vaikkei humanitaarinen apu perille päässytkään. Laivan miehistö ja muut mukana olleet tapasivat tuhatpäin ihmisiä ja levittivät tehokkaasti sanaa Israelin laittomasta miehityspolitiikasta.
– Olen joskus 1980-luvun alussa ollut jo liimaamassa silloisten Vasemmistonuorten eli SDNL:n kloppien kanssa Boikotoi Israelia –tarroja pylväisiin. Tietynlainen ympyrä tässä sulkeutui, Koivisto näkee.
– Estelleä oltiin syksyllä 2011 aktiivisesti myymässä, kun meihin sen edustajiin otti eräs ostajaehdokas yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta purjehtia Gazaan. Esittelimme laivaa ja kävimme sitä läpi hankkeen kannalta: millaisia kunnostustöitä ja muita edellytetään, että Estelle on valmis näin suureen seikkailuun, Wellu Koivisto taustoittaa.
Taivaanranta oli yhtäkkiä täynnä erinäköisiä aluksia ja helikoptereita.
Estellen kantajengiä mukaan
Jo maaliskuussa 2012 Estellestä tehtiin alustavat kaupat. Kun kauppasopimuksia hiottiin, niihin lisättiin pykälä, että elämäntyönsä Estellellä tehnyt Koivisto siirtyy kaupan mukana ruotsalaisen Ship To Gaza -järjestön leipiin.
– Katsoin sen olevan niin suuri projekti, että vapaaehtoistyönä koko ajaksi siihen ei olisi ollut rahkeita sitoutua. Suomesta tuli mukaan myös Estellen omaa vanhaa kantajengiä, joka oli mukana jo 1980-luvulla laivaa rakentamassa.
Ja niin touko-kesäkuun vaihteessa laiva lähti Umeåsta kiertueelleen kohti Gazaa. Ruotsin Ship to Gaza perusti Suomeen varustamon, jonka nimiin laiva siirtyi. Estellen jättäminen Suomen lipun alle oli tietoinen ratkaisu, jota ajateltiin laivan turvallisuuden ja myös kohtalon kannalta.
– Suomen lippu ja ruotsalainen omistus on kyllä aika vahvaa valuuttaa kansainvälisessä kauppamerenkulussa, Koivisto painottaa.
Ship to Gaza -aktivistit myös ajattelivat, että Estellellä on oma imagonsa historiallaan purje- ja rahtilaivana nimenomaan humanitaarisessa työssä ja kansalaisjärjestöhankkeissa. Se oli yksi merkittävä tekijä jo PR-arvona.
Nyt niitä tulee…
Miten Israelin invaasio Estelleä kohtaan alkoi?
– Olimme Egyptin aluevesillä, tarkoituksena seurata Egyptin aluevesirajaa kohden Gazaa. Lähestyessämme päämäärää huomasimme, että nyt niitä alkaa tulemaan. Koko taivaanranta oli yhtäkkiä täys erinäköisiä aluksia ja helikoptereita.
Yli puolet Israelin laivastosta oli odottamassa Estelleä. Tunnin kuluttua tästä sotilaat nousivat Egyptin aluevesillä kyytiin pidättämään matkustajia ja miehistöä. Kansainvälisessä lainsäädännössä tämä katsotaan joko merirosvoudeksi tai sotatoimeksi.
– Egyptin viranomaiset kysyivät meiltä VHF-radiolla, että ”Estelle, Estelle”, että onko teillä kaikki ok. Emme pystyneet enää vastaamaan. Heleä naisääni oli vastannut, että ”täällä Estelle, kaikki on hyvin” ja näin Israel oli vallannut koko radioliikenteemme. Ensin sotilaat pistivät porukkaa nippusiteisin ja sähköttivät lamauttimilla.
Rauhankyyhkyt turvaamassa
– Alakannen ihmisten tehtävänä oli lähettää kyyhkysiä. Ensimmäisiin kyyhkysiin, rauhankyyhkysiin, ei oltu vielä laitettu muistikortteja. Loppuvaiheessa, kun oltiin saatu filmattua israelilaisten tulo, saimme tämän filmin ja kuvan nopeasti kyyhkyjen avulla liikkeelle. Ainoa turvallisuuden takeemme oli siinä, että meillä on jonkin näköistä dokumentaatiota invaasiosta.
Kaikki kyyhkyt pääsivät kotiin Kreikkaan, jossa paikalliset aktivistit levittävät muistikorttien videokuvaa nettiin. Yhdentoista tunnin merimatkan jälkeen satamassa Estelleä vastassa oli jopa 800 sotilasta.
– Meihin käytettiin järkyttävä määrä resursseja. Satamaan oli pystytetty erillinen turvatarkastusleiri ja iso teollisuushalli, missä oli kaikki läpivalaisut ja muut.
Gazaan matkattava jatkossakin
Israelin ilmoittaessa, että se tulee pysäyttämään Estellen kansainvälisillä vesillä voimakeinoin, olisi Suomen ulkoministeriön pitänyt Wellu Koiviston mielestä selkeästi sanoa, ettei siihen ole mitään oikeutta. Se on kansainvälisten lakien vastaista; niiden mitkä Suomi ja myös Israel on periaatteessa allekirjoittanut.
– Siinä mielessä ulkoministeriön porukka oli täysiä mammanpoikia, hän hymähtää.
Olisiko Koivisto valmis lähtemään uudelleen Gazaa kohden?
– Kyllä. Jos kaikista EU-maista saisi lähtemään oman lipun alla olevan laivan Gazaa kohti murtamaan saartoa, niin veikkaan, että siinä vaiheessa se murtuisikin. Ei tässä kirvestä voi heittää kaivoon, sinne on lähdettävä, hän sanoo painokkaasti.
– Olen muutamien ihmisten kanssa suunnitellut ja viritellyt hissukseen ajatusta, että Suomeenkin perustettaisiin Ship To Gaza -tukiryhmä. Työ jatkuu. Oli mahtavaa huomata, että niin monista maista oli niin paljon ihania ja erilaisia ihmisiä, jotka pystyivät lähtemään tällaiseen hankkeeseen saman tavoitteen alle. Ja tiedän, että ihmiset jatkavat työtään vieläkin eri tahoilla.
Wellu Koivisto kertoo laajasti purjehduksen eri vaiheista perjantaina 15. maaliskuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.