Lehtikuva/ Markku Ulander

Viimeinen sana

Hei, hei, Suomi-neitonen, hei

Paljon siedät, vaikka tiedät,

ketkä neitsyytes vei

Nyt vain miehet nuo viskin huoneissaan juo

ja laulaa siunattu on ruumiisi tuo

Hector on koko uransa ollut erilainen laulaja-lauluntekijä. Huomattava osa hänen keskeisistä levytyksistään on käännöksiä. Suomen parhaisiin sanaseppoihin kuuluvana hän on kuitenkin lokalisoinut englantilaiset ja amerikkalaiset laulut osaksi supisuomalaista mielenmaisemaa.

Suomi-neito on Hectorin vuonna 1974 singlenä ilmestynyt oivaltava ajankuva Don McLeanin American Pie -hitistä. Laulun säkeistöt kertovat omasta ajastaan, mutta yllä oleva kertosäe ei kaipaa päivittämistä, jos joku tekisi Suomi-neidon vuosimallia 2013.

Juuri nyt Suomi-neito sietää tyynesti sen, että viskiä huoneissaan juovat miehet vaativat sen ruumiin kuppaamista omaksi edukseen taas kerran ”talouskasvun ja työllisyyden parantamiseksi”. Tällä kertaa vaatimuksena on yhteisöveron keventäminen lähes kymmenellä prosenttiyksiköllä.

ILMOITUS

Ei ole kovin kauan siitä, kun talouskasvua ja työllisyyttä vauhditettiin yli miljardin euron tulonsiirrolla työnantajilta veronmaksajien maksettavaksi. Edellinen hallitus poisti työnantajan kansaneläkemaksun kokonaan vuoden 2010 alussa. Miten isänmaaton pääoma kiitti kannustuksesta? Se vauhditti suomalaisen työn tuhoamista.

Uudessa Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous ja Yhteiskunta -lehdessä suomalaisyritysten kansainvälistymistä ja voittojen kulkeutumista pitkään selvitellyt Ritva Oesch kertoo uusimmista tutkimustuloksistaan. Hän selvitti, miten suomalaiset suuryritykset reagoivat vuonna 2008 alkaneeseen talouskriisiin. Tulos on lyhyesti sanottuna se, että sekä teollisuus että palvelukonsernit vähensivät väkeä Suomessa, mutta lisäsivät ulkomailla.

Osa yrityksistä vähensi väkeä molemmissa, mutta kokonaisuutena kahdeksan keskeistä teollisuuskonsernia vähensi Suomesta 19 000 työpaikkaa vuosina 2008–2011 ja lisäsi ulkomailla yli 7 000 työpaikkaa.

Työpaikastaan huolestuneelle suomalaiselle on ihan sama, miten elinkeinoelämällä menee. Nimittäin talouskasvun seitsemänä lihavana vuonna 2000–2007 samat teollisuuskonsernit potkivat yhteensä 21 600 suomalaista työttömyyskortistoon, mutta palkkasivat ulkomailla 69 000 työntekijää lisää.

EK on tehnyt mahdottomasta mahdollisen. Se on keksinyt ikiliikkujan, jossa verojen siirtymistä valtion maksettavaksi pyörittävät tyhjät lupaukset paremmasta työllisyydestä. Viikon kuluttua tiedetään, siirtyvätkö myös seuraavat palkankorotukset veronmaksajien piikkiin. EK – kylän paras lypsäjä.

Samassa Talous ja Yhteiskunta -lehdessä professori Pertti Haaparanta osoittaa paljon puhutun kilpailukykyongelman johtuvan suomalaisten kapitalistien kyvyttömyydestä uudistaa ja markkinoida tuotteitaan.

Muistatteko, miten herrojen bonuksia ja muita miljoonakannustimia alettiin 1990-luvun puolivälin jälkeen perustella sillä, että menetämme muuten osaajat ulkomaille? Kunpa olisi menetettykin vaikka ruotsalaisten ristiksi.