Aivan kuten oleskeluyhteiskuntakin, on elämästä nautiskelu ja oman edun ajaminen sallittu vain harvoille ja valituille. Aikanaan kotitölliään ja kansakoulun laulukokeessa hävennyttä vanhaa kansa mukaillen: ennen maa repeää kuin herra häpeää.
Eivät herrat totta vie ainakaan vaatia häpeä. Se tunne on varattu pienituloisille ja palkansaajille, ettäs kehtaavatkin (täytä valitsemallasi kohtuullisella vaatimuksella).
Samaan aikaan, kun muilta vaaditaan oikein hallituksen nimessä joustoa ja malttia, saneli Elinkeinoelämän keskusliitto, EK omat ukaasinsa. Se esitti muun muassa, että yritysveroa on alennettava 9,5 prosenttia, siis naurettavaan 15 prosenttiin.
Ja muita veroja ei sitten nosteta, eikä ainakaan palkkoja, ynnä muuta aivan mielenvikaista läpändeerusta. Siispä leikataan: sosiaaliturvasta ja palveluista. Ja työuria pidennetään väkisin ja väärästä kohtaa.
Miljardiluokan verolahjapotin rahoittajaksi joutuisivat siis – kuten niin usein tähänkin asti – pienituloiset, työttömät, työntekijät, vanhukset, opiskelijat ja ylipäänsä kaikkein heikoimmilla jo valmiiksi olevat.
Samaan aikaan eräskin talousnobelisti tölvii suomalaisia talouskuri-, kuristus- ja kurjistuspolitiikan ajajia tyylikkäästi Monty Pythoneita mukaillen. Ja meillä vain ollaan yhä ”samassa veneessä” – mantran hokijoiden jättäessä huomiotta, että laiva kyllä kelluu, vaikkeivät soutajat kahleissa olekaan.
EK vaatii myös julkisen sektorin toiminnan tehostamista. Ilmeisesti julkisella puolella ei sitten ole vielä kyllin tehostettu. Kuten tiedämme, vanhustenhuollossa on kaikki hyvin, terveyskeskuksiin ei joudu jonottamaan ja hoitajien työhyvinvointi on huippuluokkaa. Vauvat eivät sekoitu laitoksissa, lastensuojelu pelaa, luokkakoot ovat mukavan pienet, erityislapset saavat tarvitsemaansa tukea ja nuoriso huomioidaan muutenkin kuin kurinpidon kohteena.
Anteeksi, taisin eksyä aiheesta.
Paitsi etten. Kuka sen tuloksen omistajille takoo ja pitää talouden pyörät pyörimässä, kun duunarit ovat työkyvyttömyyseläkkeillä ja sairauslomilla, nuoret eivät töihin koskaan päässeetkään eikä kenelläkään ole varaa kuluttaa mitään?
EK:n mukaan tarvitaan rohkeita ratkaisuja. Joku voisi sanoa, että tyhmänrohkeita, ellei suorastaan järjettömiä.
Todellisuudessa härskin kuuloinen 9,5-heitto olikin keskustelunavaus, jolla haluttiin määrittää keskustelun suunta ja rajat. Sen tarkoitus on saada meidät helpotuksesta huokaisten tyytymään johonkin hiukan pienempään lahjaan elinkeinoelämälle. Aiemmin sovitut koulutusvapaat ynnä muut ”pikkujutut” pomopuoli on jo unohtanut sopineensa.
Nyt hihkutaan Jyrki Kataisen johdolla riemusta sitä, että EK on ylipäänsä suostuvainen neuvottelemaan keskitetystä työmarkkinaratkaisusta – sillä ehdolla, että palkankorotukset jäädytetään kahdeksi vuodeksi. Ei ole kuulemma varaa.
Kenellä on, kenellä ei. Siitähän tässä tapella pitäisi.
Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja.