Keskustan kansanedustajat Sirkka-Liisa Anttila ja Inkeri Kerola vaativat pääministeri Jyrki Kataista tilille filosofi Pekka Himaselta tilatusta tutkimushankkeesta. Anttila on tarkastusvaliokunnan jäsen ja Kerola sivistysvaliovaliokunnan varapuheenjohtaja.
Hallitus tilasi Himaselta 700 000 euroa maksavan tutkimuksen Suomen tulevaisuuden näkymistä. Valtioneuvoston kanslian julkaisema Sininen kirja ilmestyi viime syksynä. Kanslian päällikkönä toimii juuri pääministeri.
Edellisen raporttinsa hallitukselle Himanen laati vuonna 2010. Se koski suomalaisen yhteiskunnan tilaa ja tulevaisuutta. Silloin valtiovarainministerinä toiminutta Kataista innosti tavattomasti se, että Suomi haluaa etsiä menestystä henkisen tilan kautta. Asioita ei voi ajatella vain bruttokansantuotteen kautta, hän sanoi raportin julkistamistilaisuudessa.
Itseään monistava konsultti?
Jo tuoreeltaan Sinisen kirjan kömpelö kieliasu herätti ihmetystä.
Tällä viikolla on alettu kysyä tutkimuksen tilaamisen perään sen jälkeen, kun verkkojulkaisu Long Play esitteli laajasti tutkimushankkeen ja Himasen itsensä taustoja.
”Onko hän sittenkin vain harvinaisen taitava konsultti, joka monistaa yhtä ja samaa julkaisua eri tilaajien tarpeisiin”, jutussa kysytään. Ja kysytään myös, miksi Suomen Akatemian hallituksen kokoukseen tuotiin yllättäen rahoitusesitys, jota ei voinut äänestää nurin. Sekä sitä, onko Himanen oikeasti Oxfordin yliopiston professori muualla kuin omissa puheissaan.
Aineettomia kulttuurisesti vaikuttavia prosesseja
Entä Himasen Sinisen kirjan sisältö? Sitä pohtii sopivasti juuri tällä viikolla ilmestyneessä Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä dosentti Raija Julkunen Jyväskylän yliopistosta. Hän kirjoittaa yrittäneensä lukea kirjaa myötäsukaisesti.
Julkusen uteliaisuutta kirjassa herättää muun muassa lause, jonka mukaan ”on laajennettava hyvinvoinnin rahoituspohjaa vastalääkkeenä taloudellisen niukkuuden näkymälle”.
Tarkoittaako Himanen veropohjan laajennusta vai yksityistä hyvinvointikulutusta, Julkunen miettii, mutta ei löydä vastausta.
On ”löydettävä vaadittavien aineellisten panostusten lisäksi myös uusia aineettomia kulttuurisesti vaikuttavia panostuksia, mikä on tärkeää myös ekologisen kestävyyden kannalta”, on kaikki, mitä Himanen aiheesta sanoo.
Kaikki samassa veneessä
Julkusen mukaan kirja vilisee haasteita, kannustavuutta, diilejä, sopimuksia ja ohjelmia. Siinä myös pyritään osoittamaan, miten eri tahojen työntekijöistä työnantajiin ja ihmisistä eläkerahastoihin intressit ovat yhtäläisiä. Kymmenessä ”isossa kohdassa” Himanen listaa, miten hänen ehdotuksensa palvelevat niitä kaikkia.
”Kunhan vain ihmiset ja osapuolet nyt uskoisivat häntä!”, Julkunen kirjoittaa.
Yllättävän nationalistinen
Raija Julkusen mukaan Sininen kirja toistaa teesejä, jotka ovat tuttuja Pekka Himasen aiemmista kirjoituksista. Radikaaleja ekologisia tai sosiaalipoliittisia avauksia ei löydy.
”Tässä mielessä se sopii liki hallitukselle kuin hallitukselle. Toisaalta siinä tuskin on mitään sellaista, mitä hallitukset, ministeriöt, sektori- ja muut tutkimuslaitokset eivät olisi jo moneen otteeseen selvittäneet, laskeneet ja yrittäneet panna toimeen”.
Yllättävänä Julkunen pitää Himasen pelastusohjelman nationalistista painotusta maailmassa, ”jossa taloudellisten ja ekologisten kriisien ratkaisu vaatii niin eurooppalaista kuin globaalia politiikkaa ja koordinaatiota”.
”Voi kysyä, riittääkö hallituksen panostuksen vastineeksi näkemys, että ihanteellisesti hyvinvoinnin, talouden ja ekologinen kestävyys sekä arvokas elämä muodostavat hyvän kehän”, päättää Raija Julkunen arvionsa.