Hannu Hurme

Potilas voi mennä turvallisin mielin sairaalaan tai terveyskeskukseen saamaan hoitoa. Näin kuuluu viranomaisviesti. Tutkimustieto kertoo kuitenkin muuta.

Suomessa ei tarkkoja tutkimustietoja ole, mutta Suomen Potilasturvallisuusyhdistyksen puheenjohtaja Ermo Haaviston mukaan luotettavia johtopäätöksiä on vedettävissä suomalaista yhteiskuntaa muistuttavissa maissa tehdyistä hoitovirhetutkimuksista.

Eräänlainen alan tutkimustoiminnan alkupiste on hänen mukaansa Yhdysvalloissa viime vuosikymmenen lopulla tehty selvitystyö. Se hätkähdytti todellisuuteen. Maassa kuoli hoitovirheisiin vuositasolla jopa 100 000 ihmistä.

Luku ylitti rintasyöpään ja aidsiin kuolleiden määrän.

Uhkana kuolema

Haavisto arvioi, että Suomessa tapahtuu joka kymmenennessä hoitojaksossa hoitovirhe. Yksi sadasta hoitovirheestä on vakava. Yksi tuhannesta hoitovirheestä johtaa vakavaan vammaan tai kuolemaan.

Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijat ovat arvioineet hoitovirheisiin kuolevien määräksi 700–1 700 henkeä vuodessa – siis monta kertaa enemmän kuin liikenteessä (200–300 vuodessa).

ILMOITUS

THL arvioi hoitovirheistä yhteiskunnalle vuodessa koituvan laskun olevan miljardin luokkaa. Tästä sairaalakuluja on noin 400 miljoonaa euroa. Haavisto on laskelmissaan päätynyt siihen, että hoitovirhekustannukset ovat terveydenhuollon kaikista kustannuksista noin neljä prosenttia.

Haavisto esitteli näkemyksiään Lääkäripäivien yhteydessä järjestetyssä Perusturvallisuuden perusteet –kirjan julkistamistilaisuudessa. Potilasturvallisuus on tänä vuonna Lääkäripäivien pääteemana.

Puolet hoitovirheistä estettävissä

Hoitovirheissä on kyse inhimillisistä virheistä mutta myös piittaamattomuudesta. Virheitä voi sattua sairaalassa kenelle tahansa. Potilaan saamat lääkkeet saattavat kuulua viereisen sairaansijan potilaalle. Väärä raaja saatetaan leikata merkkausvirheen vuoksi. Huolimaton instrumenttien puhdistus voi aiheuttaa infektion.

Suurin osa virheistä johtuu lääkityksestä ja tiedonkulun ongelmista.

– Puolet virheistä olisi estettävissä, arvioi Haavisto, mutta muistuttaa muutoksen vievän aikaa. Paljon on kyse asenteista.

Suomessa on alkaneella vuosikymmenellä otettu askeleita oikeaan suuntaan. Muutosta vauhditti se, että potilasturvallisuus otettiin 2009 keskeiseksi osaksi terveydenhuollon valtakunnallista strategiaa.

Tavoitteena on tilanne, jossa potilasturvallisuustyö on osa jokaisen terveydenhuollossa työskentelevän arkea. Tavoitteen toteutuminen edellyttää Haaviston mukaan osaamisen ja johtamisen lisäksi työkaluja.

– On löydettävä oikeat toimintatavat.

Hyvä keino olemassa

Yksi hyväksi jo koettu esimerkki oikeasta toimintatavasta edistää potilasturvallisuutta on tarkistuslistakäytäntö. Niitä on käytetty pitkään, mutta monet niistä ovat olleet yksittäisten ammattilaisten tai yksittäisten sairaaloiden käytössä.

Tarkistuslistakäytäntöjä esitelleen tohtori Karin Blomgrenin mukaan järjestelmällisen listan kehittelyä on hidastanut ajatus siitä, että tietty komplikaatioriski kuuluu kirurgiaan ja on ikään kuin hyväksyttyä.

Hänen mukaansa on kuitenkin helppo päästä eroon virheistä, kun myönnetään sen olevan mahdollista systemaattisilla ja yksinkertaisella tarkistuslistalla.

Haasteita riittää

Professori Per Rosenbergin ja dosentti Leena-Maija Aaltosen toimittamassa kirjassa korostetaan moniammatillisen koulutuksen ja yhteisharjoittelun tarvetta potilasturvallisuuden takaamiseksi.

Haasteita potilasturvallisuustyölle he löytävät paljon. Niitä ovat muun muassa pula osaavista terveydenhuollon ammattilaisista, ikääntyvä ja monisairas väestö, kallistuvat hoidot ja tekniikka, rapautuvat sairaalakiinteistöt.

Oma haasteensa luo myös potilaiden tottumusten ja vaatimusten lisääntyminen.

Leena-Maija Aaltonen ja Per Rosenberg (Toim.): Potilasturvallisuuden perusteet. Duodecim 2013.