Finanssikapitalismi on tuotantokapitalismin loinen kuin kirppu koiran turkissa, joka kuvittelee, että koira on olemassa ainoastaan kirpun tarpeita varten.
Kaksikymmentäkolme tosiasiaa kapitalismista on oivallinen matkaopas kaikille meille finanssikapitalismin suossa rämpiville.
Sitä voisi kutsua ”Jokamiehen Pääomaksi”, kertomukseksi siitä, miksi kapitalismin markkinakone yskii, vaikka tuotanto kehittyy koko ajan ja työntekijöiden koulutuksen- ja ammattitaidon taso jatkuvasti nousee. Miksi raha ei liiku ja käy riskittömiin tuottaviin pyydyksiin?
Kun rikkaat rikastuvat, me muut emme rikastu.
23 tosiasiaa kapitalismista -teos kannattaa pitää käden ulottuvilla talousuutisia tulkittaessa. Teoksen kirjoittaja eteläkorealainen Ha-Joon Chang (s. 1963) on Cambridgen yliopiston taloustieteen professori.
Hän muistuttaa, että viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan vallitsevana suuntauksena ollut vapaan markkinatalouden ”rahoituksen joukkotuhoaseisiin” keskittynyt taloustiede ei ole ollut vain hyödytöntä, vaan useimmille maailman ihmisille ja valtioille suorastaan vaarallista.
Se on hidastanut talouskasvua, lisännyt eriarvoisuutta ja epävarmuutta ja johtanut useisiin finanssikriiseihin ja -romahduksiin 1980-luvun alusta alkaen, kuten kolmannen maailman velkakriisiin 1982, Meksikon peson kriisiin 1995, Aasian kriisiin 1997 ja Venäjän kriisin 1998. Kaikki teollisuusmaat se otti syleilyynsä syyskuussa 2008 Yhdysvalloista alkaneesta finanssikriisistä. Nyt myös EU räpistelee kriisin kourissa.
Vapaat markkinat kuvitelmaa
Kapitalismin rengin, pankkisektorin koon ja tuotannon arvon suhdeluku nousi koko maailmassa 1,2:sta 4,4:ään vuosien 1980 ja 2007 välillä.
Yhdysvaltain pankkisektorin koko suhteessa bruttokansantuotteeseen on lähes tuhat prosenttia!
Changin ensimmäinen tosiasiaväite on, ettei vapaita markkinoita ole koskaan ollut missään, eikä tule olemaankaan.
Jos markkinat olisivat oikeasti vapaat, silloin työvoima siirtyisi täysin vapaasti maasta toiseen. Chang arvioi, että mikäli köyhien maiden ihmisille annettaisiin yhtäläiset mahdollisuudet kuin rikkaiden maiden ihmisille poistamalla maahanmuuton rajoitukset, he syrjäyttäisivät suurimman osan rikkaiden maiden työvoimasta.
Kodinkoneet vallankumouksellisempia kuin internet
Pesukone ja muut kodinkoneet ovat muuttaneet yhteiskuntia ja ihmisten arkielämää enemmän kuin internet.
Kodinkoneet ovat vapauttaneet naiset nyrkin ja hellan välistä työelämään, vaikka vanha vitsi kysyykin, miksi morsiuspuku on valkoinen? Ovathan muutkin kodinkoneet valkoisia.
Sähköisen pesukoneen ja silitysraudan ansiosta 17 pyykkikilon pesemiseen ja silittämiseen kulunut aika väheni Yhdysvalloissa alle puoleen jo 1940-luvulla.
Vesijohtojen puutteen vuoksi eräissä kehitysmaissa pelkästään vedenhakuun kuluu perheenäideiltä jopa kaksi tuntia päivässä.
Pesukone, pölynimuri, kaasu- ja sähköliedet, mikroaaltouuni, vesijohdot, keskuslämmitys sekä astianpesukone ovat muuttaneet sadassa vuodessa läpikotaisin naisten elämän, siinä samassa myös miesten, kun naiset pääsivät mukaan työelämään.
Miehillä tekniikka painottuu lähinnä vapaa-aikaan myöhäislapsuuden lelujen kanssa räplätessä, internet mukaan lukien. Internet ei ole todistettavasti lisännyt tuottavuutta.
Changin mielestä sijoittajia on kannustettava investoimaan koneisiin, infrastruktuuriin, työntekijöiden koulutukseen ja muihin ”tylsiin” hankkeisiin uudistamalla sopivasti verotusta myöntämällä esimerkiksi kaksinkertaiset poistomahdollisuudet koneinvestoinneille sekä suuntaamalla valtion tukia työntekijöiden koulutukseen ja infrastruktuuriin.
Näiden suhteen Suomi saa Changin kansainvälisessä vertailussa hyvät arvosanat yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa.
Rikkaat eivät meitä rikastuta
Vapaita markkinoita vaativat taloustieteilijät jättävät kertomatta, että monet asiat, jotka nykyään ovat markkinoiden ulottumattomissa, on aikoinaan poistettu markkinoiden piiristä poliittisilla päätöksillä eikä markkinoiden oman toiminnan tuloksena:
”Esimerkkejä tällaisista asioista ovat lapsi- ja orjatyövoiman käyttö, valtion virat, äänestäjien äänet, oikeuden päätökset, opiskelupaikat ja testaamattomat lääkkeet. Vielä nykyäänkin eräitä niistä yritetään ostaa laittomasti lahjomalla virkamiehiä, tuomareita ja äänestäjiä tai laillisesti palkkaamalla kalliita juristeja oikeusjutun voittamiseksi sekä rahoittamalla puolueita.”
Kun rikkaat rikastuvat, me muut emme rikastu. Kun rikkaiden kapitalististen talouksien kasvu alkoi hidastua 1970-luvun puolivälissä, vapaiden markkinoiden koulukunta, etunenässä ”Chicagon pojat” kaivoi naftaliinista 1800-luvun puheet ja sai jollakin konstilla muutkin uskomaan, että kasvu hidastui siitä syystä, että investoivalle luokalle päätyvä osuus tuloista oli vähentynyt.
Changin mukaan tarvitsemme hyvinvointivaltion pumppaamaan vettä, jos haluamme, että vesi (rikkaudet) pisaroi tuloasteikon huipulta muidenkin hyödyksi:
”Jos pienituloisille kotitalouksille annetaan miljardi dollaria lisää rahaa lisäämällä sosiaalimenoja, se vauhdittaa taloutta enemmän kuin samansuuruinen tulonlisäys rikkaille veronalennusten muodossa.”
Mitä kapitalismi on?
Changin 23 kohdan ohjelma avaa silmät ja korvat vastuulliseen talouskansalaisuuteen ja kannustaa kyseenalaistamaan kortit, jotka markkinat meille jakavat.
Vasta silloin voimme löytää keinoja reilumman yhteiskunnan rakentamiseen. Kuten espanjalaiset sanovat: jokainen osaa sekoittaa pakan, mutta harva osaa pelata.
Chang ohjeistaa, että hänen teoksensa kannattaa lukea, jos ei ole aivan varma, mitä kapitalismi on.
Ha-Joon Chang: 23 tosiasiaa kapitalismista. Suom. Marja Ollila. Into Kustannus 2012