Matti Ronkainen

Museonäyttely kertoo ihanteista ja niiden murenemisesta.

Carelicumissa, Pohjois-Karjalan museossa soi Kansainvälinen kolmella kielellä, suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Ja soi vielä helmikuun 3. päivään saakka Amerikansuomalaiset Neuvosto-Karjalassa -näyttelyssä.

Ainutlaatuinen näyttely on Pohjois-Karjalan museon, Karjalan tasavallan kansallisen museon ja kansallisen arkiston yhteistyötä. Joensuusta osa näyttelyä siirtyy myöhemmin Tampereelle Lenin-museoon ja koko näyttely tulee esille myös Petroskoissa.

Näyttelyn idea on Petroskoista.

Neuvosto-Karjalaan muutti pelkästään vuosina 1931–1935 noin 6 000 amerikansuomalaista.

Näyttely on rakennettu niin, että katsoja kulkee Suomesta Pohjois-Amerikan kautta Venäjän Karjalaan ja takaisin Suomeen, kun jo ennen Neuvostoliiton loppua alkoi niin sanottu inkeriläisten paluumuutto.

Ajan historialliset merkkivuodet on liimattu lattiaan opasteiksi. Tekstit ovat suomeksi ja venäjäksi. Pääväylältä johtaa sivuun yksi polku: pieneen kopperoon on sijoitettu Stalinin vainojen nimellä kulkeva neuvostotodellisuuden jakso. Kävijä voi levähtää tuolilla, katsoa ja kuunnella videolta tarinoita terrorista. Kuvaruudun ylle on ripustettu Isä Aurinkoisen naamakuva.

Neuvostomaa näyttäytyi ihanteena

Tunnettua on, että Euroopasta Pohjois-Amerikkaan muutti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa valtavasti väkeä, Suomesta noin 350 000 leveämmän leivän ja paremman elämän toivossa, joku myös seikkailumielellä.

ILMOITUS

Siirtolaisyhteisöt olivat jo kielen vuoksi tiiviitä. Niissä toimi aktiivisia työväenyhdistyksiä kulttuuri- ja muine rientoineen. Ihmisten mieliä kiehtoivat sosialistiset aatteet ja bolsevikkivalta tulkittiin niiden saavutukseksi.

Mitä kauempana venäläisestä arjesta elettiin, sitä ihanteellisempana uusi maa mahdollisuuksineen näyttäytyi. Jo 1920-luvulla alkoi suomalaistenkin muutto Atlantin takaa Neuvosto-Venäjälle.

Yhdysvaltojen pörssiromahdus 1920-luvun lopussa ja seurannut lama muutti kymmenien tuhansien suomalaissiirtolaistenkin elämän. Samaan aikaan Neuvostoliitossa oli pula ammattityövoimasta ja ensimmäisen viisivuotissuunnitelman tavoitteet kovat.

Muuttajien asenteet tutkittiin

Neuvosto-Karjalaan muutti pelkästään 1931–1935 noin 6 000 amerikansuomalaista. Joukkomittainen työperäinen maahanmuutto oli aktiivisen työn tulosta. Neuvosto-Karjalan johto perusti 1931 New Yorkiin ja Torontoon värväyskonttorit. Toiminnan organisoi suomalainen kommunisti Matti Tenhunen ja New Yorkin konttoria kutsuttiin Tenhus-Matin staapiksi.

Värväys kohdistui ammattitaitoiseen työvoimaan. Lähtijän piti saada paikallisen työväenyhdistyksen suositus. Häneltä vaadittiin valmiutta sosialismin rakennustyöhön ja uskollisuutta neuvostovallalle.

Laivoihin kohti kirkasta tulevaisuutta noustiin Kansainvälisen soidessa. Siksi se soi myös näyttelyssä.

”Joka yö pelättiin”

Petroskoista Joensuuhun 1996 muuttanut Ruth Niskanen, 93, on elänyt elämän, mistä näyttely kertoo.

Niskanen syntyi 1919 siirtolaisperheeseen Minnesotassa.

Suuri pörssiromahdus vaikeutti elämää ja vanhemmat kiinnostuivat Neuvosto-Karjalasta työväenlehden värväysartikkelin perusteella: luvassa oli töitä ja lapsille ilmainen koulutus.

Ruth Niskanen ja hänen veljensä Raymond kävivät koulua Petroskoissa. Niskanen jatkoi myös Amerikassa alkanutta viulunsoiton opiskelua. Hän eteni niin, että pääsi sinfoniaorkesteriin. Kaksi vuotta kestänyt soittoura katkesi sotaan.

Suurten vainojen vuosina perhe oli siitä harvinainen, ettei yhtäkään heistä vangittu tai likvidoitu. Niskanen muistaa vieläkin jokaöisen pelon.

Carelicumissa kerrotaan Ruth Niskasen tarina. Näyttelyssä on myös kunnossa oleva Singer, ompelukone, jonka hänen äitinsä toi Minnesotan farmilta ja jonka Niskanen toi mukanaan Petroskoista.

Amerikansuomalaiset Neuvosto-Karjalassa 3.2. saakka Carelicumissa Joensuussa.

Aiheesta enemmän perjantaina 21. joulukuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.