Eeva Suorlahti

SAK ja PAM kritisoivat tiedotteessaan (15.11.) voimakkaasti ELY-keskuksen päätöstä luopua saatavuusharkinnasta siivousalalla Uudellamaalla. Tiedotteen mukaan linjauksella avataan siivousalan työmarkkinat EU:n ulkopuolisista maista tuleville työntekijöille, vaikka alalla ei ole työvoimapulaa.

Tiedotteessa annetaan ymmärtää, että päätöksen myötä siivoojien työolot heikkenevät entisestään.

Keskustelussa ulkomaalaisen työvoiman sääntelyn vaikutuksesta siivousalan työehtoihin on unohtunut kaksi ongelmaa: siivoustyön rakenteellinen muutos ja ulkomaalaisen riippuvainen työmarkkina-asema. Maahanmuuton sijaan ongelmien taustalla on työn yleinen joustavoittaminen ja nykyinen oleskelulupajärjestelmä.

Vaikuttaa siltä, että ulkomaisesta työvoimasta ollaan tekemässä syntipukkia.

Vaikka siivoojien työehdot ovat nousseet keskusteluun, aihetta on lopulta vain sivuttu pintapuolisesti. Työolon huonontuminen liittyy yleisemmin työelämän rakennemuutokseen ja työn uudelleen organisointiin, mikä on vähentänyt kokoaikaisen työn määrää ja lisännyt osa-aikaista työtä ja vuokratyötä. Siivousalalla ratkaisevaa on ollut myös työn alihankinnan ja kilpailutuksen lisääntyminen.

Siivousalan uudelleen organisointi on globaali ilmiö. Useat kansainväliset tutkimukset kertovat siivoustyön tehostamisesta ja ulkoistamisesta seuranneesta siivoojien tulojen laskusta ja vaikutusmahdollisuuksien vähenemisestä työpaikalla. Muutokset näkyvät ennen kaikkea niiden työntekijöiden kohdalla, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa työmarkkinoilla, kuten juuri maahanmuuttajien.

ILMOITUS

Siivoojien työoloja Suomessa tutkineen Juhani Tarkkosen mukaan yksi keskeisimmistä ongelmista on muutokset työnohjauksessa: työtahti on kiristetty äärimmilleen. Joissakin yrityksessä rikotaan lakia niin työehtojen kuin työsuojelun kohdalla. Myös julkisella puolella työn tilaajat kiertävät vastuutaan. Tarkkosen mukaan siivoojista ollaan tekemässä ”yhä enemmän ihmiskonetta muistuttavia olioita, joiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi on vaarassa tai suorastaan vaarantunut, katoamassa tai kadonnut”.

Voi kysyä, kuinka hyvin ammattiyhdistysliike on pystynyt puuttumaan siivousalan rakenteellisiin ongelmiin. Nykyinen työehtosopimus ja tehtävien vaativuuteen perustuvaan palkkausjärjestelmään siirtyminen ja eri lisien kuten kokemus- ja ulostelisän poistaminen on johtanut monien kohdalla tulojen laskuun. Ainakaan pääkaupunkiseudulla siivousalan työt eivät välttämättä takaa riittävää toimeentuloa.

PAM on todennut julkisuudessa aivan oikein, että työolojen heikentyminen ja lisääntyvä osa-aikaisuus vaikuttavat työn tarjontaan. Työehdot eivät kuitenkaan parane, vaikka kolmannen maan kansalaisten pääsyä töihin rajoitetaan. Työlupia ei edes myönnetä osa-aikaiseen työhön. ELY-keskus tarkistaa työlupaa haettaessa ja uusittaessa, että työehdot ovat muodollisesti kunnossa.

Saatavuusharkinnan tarkoituksena on varmistaa työttömän työvoiman mahdollisuus työllistyä. Kuitenkin saatavuusharkinnan rooli siivousalalla olevien ulkomaalaisten määrän sääntelijänä on vähäinen, sillä ei vaikuta EU-kansalaisten eikä EU:n ulkopuolelta tulleiden opiskelijoiden, turvapaikanhakijoiden ja muun kuin työn perusteella luvan saaneiden työntekoon.

Siivousalalla työlupia hakevat myös ulkomaalaiset, jotka jo ovat töissä Suomessa. Saatavuusharkinta on vaikeuttanut kaikkien heikoimmassa asemassa olevien siirtolaisten mahdollisuuksia virallistaa asemansa.

Paperittomien kanssa työskentelevät kansalaisjärjestöt kuten Vapaa liikkuvuus -verkosto ja Pro tukipiste ovatkin korostaneet sitä, että saatavuusharkinnan poistaminen siivousalalta mahdollistaa esimerkiksi kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille ja paperittomille seksityöntekijöille työluvan saamisen. Saatavuusharkinnan poistaminen lisää myönnettyjen työlupien määrää siivousalalla, mutta ulkomaalaisten siivoojien määrää ei välttämättä kasva, vaan heidän oikeudellista asemansa muuttuu ja paranee.

PAMin hallintopäällikkö Esa Suominen kritisoi Vihreässä langassa (20.11.) saatavuusharkintaa vastustavia kansalaisjärjestöjä ja kysyy: ”Eivätkö he pidä ongelmallisena sitä, että heidän utopiansa hintana työtä tekeviä ihmisiä käytettäisiin entistäkin enemmän hyväksi?” Suomisen kysymys osoittaa ymmärtämättömyyttä oleskelulupajärjestelmän vaikutuksista ulkomaalaisten neuvotteluasemaan työmarkkinoilla.

Lupajärjestelmän rooli on ristiriitainen: sen pitäisi säädellä työvoiman tarjontaa ja taata samat työehdot kaikille, mutta se myös heikentää ulkomaalaisen neuvotteluasemaa. Jos työntekijän täytyy lähettää rahaa kotimaahansa tai hänen oleskeluoikeutensa on riippuvainen työpaikasta, ovat hänen mahdollisuutensa vaikuttaa työehtoihinsa rajallisia. Epävarmuus oleskeluluvasta ja sen synnyttämä riippuvuussuhde työnantajasta ovat keskeisiä tekijöitä ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytön taustalla.

PAMin aluetoimitsija Ismo Karstinen tiivistää ongelman Ylen (20.9.) nettiuutisessa: ”Työntekijä on heikossa asemassa työluvan suhteen, koska työlupa haetaan työnantajan kanssa yhteistyössä. Vakinaisen työluvan hakeminen kestää viisi vuotta. Sortaminen saattaa kestää koko tämän ajan. –– Heidän on pakko tehdä niin kuin työnantaja sanoo, sillä työluvan menettäessään he joutuvat takaisin lähtömaahan.”

Ongelmaa voidaan lähteä hakemaan ratkaisua kahdelta suunnalta. Joko kansallisen utopian nimissä pyritään pystyttämään muureja köyhimmistä maista tulevien työläisten eteen ja riskeerataan paperittomuuden ja harmaan talouden lisääntyminen tai pyritään vahvistamaan ulkomaalaisten työntekijöiden oikeudellista asemaa esimerkiksi mahdollistamalla lupien pidempi voimassaoloaika jo ensimmäistä lupaa haettaessa.

Nykyinen tilanne ei varmasti ole ay-liikkeen syytä, vaan seurausta voimasuhteiden muutoksista pääoman ja työn välillä sekä yhteiskuntapolitiikan yleisestä muutoksesta. Koko työväenliikkeen ongelmana on ollut jo pitkään vastausten löytäminen näihin muutoksiin.

Vaikuttaa siltä, että ulkomaisesta työvoimasta ollaan tekemässä syntipukkia. On totta, että voimakas työvoiman tarjonnan lisääntyminen tietyllä alalla voi heikentää ainakin paikallisesti ja tilapäisesti kyseisen alan työntekijöiden neuvotteluasemaa. On kuitenkin hankala nähdä todisteita, että näin olisi tapahtumassa siivousalalla tai että saatavuusharkinta toimisi työvoiman tarjonnan rajoittamisen välineenä kovin hyvin. Joka tapauksessa työvoiman tarjontaa rajoittamalla ei voida vastata siivoojien kohtaamiin rakenteellisiin ongelmiin.

Siivoojien työehtoja monissa maissa menestyksekkäästi parantaneet Oikeutta siivoojille -liikkeet ovat esimerkkejä uudenlaisista järjestäytymisen muodoista, joilla on vastattu työelämän muutoksiin. Kampanjoissa on otettu huomioon siirtolaisten oleskelulupa-asema ja työn ulkoistaminen esimerkiksi kohdistamalla työtaistelutoimia työn tilaajiin.