Pekka Isaksson

Eevi Kaasinen on tehnyt ainutlaatuisen elämänuran naisliikunnan ohjaajana Työväen Urheiluliitossa. Kiivaimman aktiivitoiminnan jätettyään hän tarttui toisenlaiseen kulttuuritekoon: neljä runoteosta saivat jatkokseen muistelmateoksen.

Lokakuun alussa julkaistu Liikkeen harmonia – naisvoimistelua runon siivin on matkakertomus työläisurheiluseura Toukolan Teräksen urheilijatytön tiestä suomalaisen naisvoimistelun arvostetuksi avainhenkilöksi, liikuntaneuvokseksi.

Koska kirjoittaja on Eevi Kaasinen, on selvää, että kerronnassa merkittävä osuus on runoilla, joita kirjoittaja on aina yhdistänyt liikuntaan. Ne kuvaavat eri tapahtumiin liittyviä tunnemaailmoja.

Kuten sosiologi Leena Laine esipuheessaan toteaa, on teos ensimmäinen naisvoimisteluohjaajan julkaistu muistelmateos Suomessa – ja jopa maailman mitassa. Se tuo tärkeän lisän suomalaisen naisvoimistelun, mutta myös työläisurheiluliikkeen suureen kertomukseen.

Kirjan näkökulma on Eevi Kaasisen, mutta todellisuudessa siinä kerrotaan illat hänen laillaan koulujen salissa viettäneistä naisista, heidän työstään naisvoimistelun ja ennen kaikkea työväenhenkisen liikunnan hyväksi. Kirja onkin myös kunnianosoitus heille.

ILMOITUS

Kaasisen tuntevat tietävät, miten paljon Toukolan Teräksestä 15-vuotiaana tyttönä ohjaajakurssille vuonna 1946 lähetetty toimija on saanut aikaan. Kurssi oli potku pitkälle eläkeikään jatkuneeseen harrastukseen.

Taaperoista SM-voimistelijoihin

Kaasinen on toiminut tyttöjen ja naisten voimistelun ohjaajana, valmentanut kilpavoimistelijoita sekä laatinut ohjelmistoja yksilö-, joukkue- ja kenttävoimistelijoille. Hän ohjauksessaan ovat olleet niin pikkutaaperot kuin SM-voimistelijatkin, ulkomailla kilpailleet voimistelujoukkueet kuin tuhatpäinen kenttävoimisteluryhmä.

Siitä, kun hän alkoi ohjata ikätovereitaan on kulunut kohta 20 vuotta. Naisvoimistelun grand old dame ei eläkkeelläkään malta lopettaa, vaan työskentelee eläkeläisten liikunta- ja runoryhmien parissa.

Kaikessa toiminnassa on Kaasisen tunnusmerkkinä ollut runouden yhdistäminen liikuntaan. Tämä piirre on säilynyt pikkutyttöiästä tähän päivään. Vain omien lastensa ensimmäisinä kasvuvuosina hän kertoo joutuneensa harrastuksestaan tinkimään.

Leipätyönä opettaja

Leipätyönään Kaasinen oli opettaja Vantaalla. TUL:n voimisteluohjaajana tekemästään palkattomasta elämäntyöstä hänet on palkittu liiton arvokkaimmalla kunnianosoituksella, Helmi-merkillä. Rouva Liikuntaneuvos Eevi Kaasisesta leivottiin vuonna 1999.

”Opettajakollegat joskus kysyivät, miten kahdeksantuntisen työpäivän jälkeen vielä jaksoin lähteä salille ohjaamaan ja vielä palkatta. Se oli minun harrastukseni eikä maksanut mitään, sain hyppiä itseäni paljon nuorempien naisten joukossa.”

Kaasinen esittää kirjassa näinkin itsestään selvänä pitämänsä perustelun elämäntyölleen. Toisenlainen perustelu kertoo, miksi hän toimi nimenomaan TUL:ssa, jonka seuraan isä hänet jo viisivuotiaana vei.

Hän kertoo olleensa työläistyttö, joka löysi liikunnan ja runon seurassa, jonka toiminta oli tyypillistä sisällissodan jälkeen perustetussa TUL:ssa. Niissä harrastettiin myös henkistä kulttuuria, näyteltiin, lausuttiin, kirjoitettiin runoa ja tehtiin seinälehtiä.

Tämän perinteen vaalimista Eevi Kaasinen ei ole unohtanut, eikä unohda.

Eevi Kaasinen: Liikkeen harmonia – Naisvoimistelua runon siivin. Into 2012. 265 sivua.