Arviolta 15 miljoonaa ihmistä joutuu vuosittain lähtemään kotiseudultaan, kun kotien, peltojen, metsien ja jokien tilalle perustetaan kaivoksia, voimaloita, patoaltaita ja plantaaseja.

Sijoiltaan menneetKulutuksen häätämä elämä -teoksen lukeminen aiheuttaa raivoa ja epätoivoa.

Siemenpuu-säätiön kirja kuvaa tapauskertomusten, tausta-artikkeleiden ja valokuvien avulla globaalia maananastus-ilmiötä.

Pakkohäädöksi tai maananastukseksi kutsutaan, paitsi maan ja veden fyysistä haltuunottoa ja yhtiöiden kontrollia niiden käytöstä, myös elinehtojen riistämistä niiltä, jotka jäävät.

Teos keskittyy häätöihin, joiden taustalla on koko ajan kasvava kulutus ja jatkuvan kasvun vaatimus.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Mira Käkösen mukaan yhä useampi tutkija nimeää maananastusten, globaalin ruokakriisin, kaivosteollisuuden tuottamien ongelmien ja metsäkadon yhteiseksi nimittäjäksi globaalin kapitalistisen talouden.

ILMOITUS

Tämä on aihe, josta haluaisi kirjoittaa vain isoin kirjaimin.

Viimeisen kuluneen sadan vuoden aikana maapallon luonnonvarojen kulutus on KAHDEKSANKERTAISTUNUT ja SATOJA MILJOONIA ihmisiä on sen vuoksi ajettu kodeistaan ja mailtaan.

Eurooppalaiset ja muut vauraat valtiot ovat ulkoistaneet elämäntavastaan aiheutuvat ongelmat etelään ja kehitysmaihin. Pakkohäädöt koskettavat meistä jokaista, sillä kulutamme päivittäin raaka-aineita, joiden vuoksi ihmiset ovat menettäneet kotinsa.

Samaan aikaan kun nuoret kaupunkilaiset toisaalla kaipaavat isoäidin aikaan ja itsekasvatettuun ruokaan, toisaalla hävitetään tieten tahtoen yhteisöjä, jotka jopa vuosituhansien ajan ovat toimineet ja eläneet ympäröivän luonnon kanssa kunnioittavaa rinnakkaineloa.

Kasvottomat suuryritykset saavat rikkoa lakeja ja luoda itselleen uusia viranomaisten ja poliitikkojen suosiollisella avustuksella.

Tavallisten ihmisten taas on uhrattava aikansa ja energiansa opiskelemalla muun muassa monimutkaisia lupa- ja valitusprosesseja, kansainvälistä kaivosoikeutta ja ympäristötutkimuksia voidakseen taistella kotiensa, kotiseutujensa ja kulttuuriperintöjensä puolesta.

Kotimainen, tuore ja surullinen esimerkki ilmiöstä löytyy Kainuusta, Talvivaaran kaivoksesta.

Onneksi teos tarjoaa lamauttavien lukujen lisäksi (vuonna 2002 Yhdysvalloissa heitettiin pois 130 miljoonaa toimivaa kännykkää) myös hippusen toivoa.

Se kertoo kansalaisliikkeiden sitkeästä taistelusta ja esittelee kestävän elämäntavan valintoja. Vinkkejäkin kirjasta voi poimia.

Esimerkiksi pikaopas kalatiskille kehottaa valitsemaan kestävästi pyydettyä suomalaista kalaa, aina kun se on mahdollista. Ekologisia vaihtoehtoja ovat etenkin made, muikku, silakka, ahven, särki ja lahna.

Liikakulutusta eivät yksittäisten pioneerien elämäntapavalinnat kuitenkaan ratkaise, vaan poliittiset päätökset.

Siemenpuu-säätiön Pia Korhosen loppusanat muistuttavat kauniisti hetkistä, jolloin ihminen oivaltaa yksinkertaisen, mutta usein unohtuvan: olemme kaikki yhtä.

Niitä valaistumisen hetkiä, jolloin ”voi ymmärtää asetella askeleensa yhteensopiviksi muiden ja muun elämän kanssa” soisi tulevan myös niille, joilla on valtaa.

Ja vähän äkkiä, sillä maapallon aika käy vähiin.

Kati Pietarinen (toim.): Sijoiltaan menneet. Kulutuksen häätämä elämä. 184 s. Into kustannus, Siemenpuun teemajulkaisu 4. Kirjasta kerrotaan laajemmin perjantaina 9. marraskuuta ilmestyvässä Viikkolehdessä.