Lähes kaikissa Yhdysvaltain osavaltiossa vangit ovat vailla äänioikeutta. Osassa äänioikeuden menettää vielä määräajaksi vapautumisen jälkeenkin.
Kaikkein ankarimmissa eli Virginiassa ja Floridassa vankeustuomio vie äänioikeuden lopullisesti. Sitä voi anoa 5–7 vuoden kuluttua takaisin, mutta prosessi on monimutkainen, eikä tulos ole varma.
Tämä laki on vienyt äänioikeuden peräti 1,5 miljoonalta floridalaiselta eli yli kymmeneltä prosentilta äänioikeusikäisistä. Mustista tämän vuoksi ilman äänioikeutta on 23 prosenttia.
Kysymys on useista miljoonista äänistä.
Koko maan tasolla 6 miljoonaa kansalaista on vailla äänioikeutta entisen tai nykyisen vankeustuomion vuoksi. Luku on noussut nopeasti: vuonna 1977 se oli 1,2 miljoonaa. Arvostelijoiden mukaan käytäntö on rasistinen, koska mustat joutuvat vankilaan helpommin kuin valkoiset.
Useimmat kansalaisjärjestöt eivät uskalla edes ehdottaa äänioikeutta tuomiotaan kärsiville vangeille. Sen sijaan ne haluaisivat poistaa vielä vapautumisen jälkeenkin jatkuvat seuraamukset.
Britannia haraa EU:ta vastaan
Britanniassa käydään parhaillaan kiivasta keskustelua vankien äänioikeudesta. Tällä hetkellä suurin osa vangeista on vailla äänioikeutta. Poikkeuksia ovat muun muassa maksamattomia sakkoja sovittavat.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksessään vaatinut Britanniaa muuttamaan lakia, samoin Euroopan parlamentti.
Päähallituspuolue konservatiivit haraa tiukasti vastaan. Se on varsinkin puolueen oikeistosiivessä nostettu yhdeksi kovista kiistakysymyksistä EU:n kanssa.
Suomessakin aikoinaan vastaava
Suomenkin rikoslakiin kuului aikoinaan ”kansalaisluottamuksen menettäminen”. Se oli lisärangaistus vankeustuomion päälle ja tarkoitti sitä, ettei tuomittu ollut äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen, häntä ei voitu valita julkishallinnon virkaan, ei valita jäseneksi yhdistysten hallituksiin eikä hän saanut toimia todistajana oikeudessa. Häneltä oli myös kielletty tietyt elinkeinot kuten kauppiaan toimen harjoittaminen.
Kansalaisluottamuksen saattoi menettää ainiaaksi tai 1–15 vuoden määräajaksi, joka saattoi ulottua myös vapautumisen jälkeiseen aikaan.
Kansalaisluottamuksen menettäminen poistettiin rikoslaista vuonna 1969. Kelpaamattomuus todistajaksi oli poistettu laista jo vuonna 1953.