Lehtikuva/ JEWEL SAMAD

Yhdysvaltain marraskuun vaalien ensimmäinen erä käytiin jo kauan ennen vaaleja. Republikaanit ovat vuosia ajaneet osavaltioihin lakeja, jotka heikentävät erityisesti mustien ja vähävaraisten mahdollisuuksia käyttää äänioikeuttaan.

Olemme tottuneet ajatukseen, että historia on laajentuvan äänioikeuden historiaa. Näin on asian laita ollut Yhdysvalloissakin – viime vuosiin asti.

Vuoden 1786 perustuslaki jätti äänioikeudesta päättämisen osavaltioille, ja ne rajasivat sen koskemaan lähinnä maata omistavia valkoihoisia miehiä. Sen jälkeen ovat naiset ja mustat päässeet äänestämään ja ikärajoja on alennettu.

Muutos toiseen suuntaan alkoi jo 2000-luvun alussa, mutta todella vauhtiin se pääsi sen jälkeen, kun Barack Obama vuoden 2008 vaaleissa sai aktivoitua runsaasti uusia äänestäjiä.

Näistä vaaleista voi tulla pahempi sotku kuin vuonna 2000.

Kysymys vaalilaeista on syvästi politisoitunut. Republikaanit ovat kymmenissä osavaltioissa ajaneet muutoksia, jotka vaikeuttavat heille epäsuosiollisten väestöryhmien äänestämistä. Tämä tarkoittaa erityisesti mustia, latinoja, vähävaraisia sekä nuoria ja opiskelijoita. Ikään kuin ”oheisvahinkona” niistä kärsivät myös vanhukset.

Osa muutoksista on mennyt läpi, osan ovat tuomioistuimet torpanneet.

ILMOITUS

Kysymys ei ole mistään pikkuasiasta. New Yorkin yliopiston Brennan Center for Justice arvioi, että uudet säännöt vaikeuttavat merkittävästi ainakin viiden miljoonan kansalaisen äänestämistä. Vuoden 2008 vaaleissa annettiin kaikkiaan 131 miljoonaa ääntä.

Äänestäjäksi rekisteröidyttävä

Yhdysvalloissa ei ole väestökirjanpitoon perustuvia äänestysluetteloita kuten Suomessa. Siksi äänestyshaluisen on erikseen rekisteröidyttävä äänestäjäksi. Rekisteröinti täytyy uusia, jos esimerkiksi muuttaa tai vaihtaa nimeään.

Useimmissa osavaltioissa rekisteröidytään joko demokraattien, republikaanien tai riippumattomaksi äänestäjäksi. Puolueen ilmoittaminen antaa oikeuden osallistua sen esivaaleihin.

Politiikantutkijat myöntävät, että Yhdysvaltain vaalijärjestelmä on toivottoman sekava ja vanhanaikainen. Ongelma tuli koko maailman silmien eteen vuoden 2000 farssimaisessa ääntenlaskussa Floridassa.

Säännöt vaihtelevat osavaltioittain ja osavaltioiden sisällä piirikuntien välillä. Äänestäjärekistereiden luotettavuus vaihtelee. Äänestyslippuja saatetaan jättää laskematta ja äänestyskoneet voivat toimia miten sattuu.

Republikaanit perustelevat lakimuutoksia vaalien rehellisyyden lisäämisellä. Mutta monet kansalaisjärjestöt katsovat, että republikaanit puuttuvat ongelmista kaikkein vähäisimpään eli siihen, että joku voi yrittää äänestää toisena henkilönä esiintyen.

Useiden tutkimusten mukaan tällaisia tapauksia on tullut ilmi äärimmäisen harvoin. Lisäksi tämä olisi vilpilliselle ehdokkaalle vaivalloinen konsti. Tehokkaampiakin tapoja vaalivilppiin löytyy ja niitä on myös käytetty.

Kiista henkilöllisyystodistuksesta

Suurin huomio on kohdistunut lakihankkeisiin, jotka vaativat äänestäjiltä kuvallista henkilöllisyystodistusta vaalipaikalla.

Tämän ei pitäisi kuulostaa kovin kummalliselta, ainakaan jos henkilöllisyystodistus olisi helposti hankittavissa. Mutta kun se ei ole.

Esimerkiksi vaa’ankieliosavaltio Ohiossa henkilöllisyystodistuksia myöntävät virastot ovat yleisölle avoinna harvemmin kuin kerran kuukaudessa.

Vuoden 1993 valtakunnallisesta vaalilaista lähtien on ajokortti kelvannut henkilöllisyystodistukseksi. Mutta kaikilla ei ole sitä.

Brennan Centerin mukaan 11 prosentilta amerikkalaisista puuttuu tiukkojen lakien osavaltioille kelpaava henkilöllisyystodistus. Yli 65-vuotiaista se puuttuu jo 18 prosentilta ja mustista peräti 25 prosentilta.

Tarkoitushakuisuus paistaa esimerkiksi Tennesseen uudesta laista, jonka mukaan aseenkantolupa kelpaa henkilöllisyystodistukseksi, mutta opiskelijakortti ei.

Lopullisesti mustien äänioikeutta rajoittaneista laeista luovuttiin vasta vuoden 1965 vaalilaissa. Siinä kiellettiin etelävaltioiden ”Jim Crow -lait”, jotka rajasivat äänioikeutta kiertoteitse.

Tällaisia rajoituksia olivat vaatimus lukutaitotestistä tai henkiverosta (poll tax) äänestämisen edellytyksenä.

Nyt monet kansalaisaktiivit sanovat, että Jim Crow -lakeja tuodaan mutkan kautta takaisin. Henkilöllisyystodistus ei saa olla maksullinen, koska silloin se tulkittaisiin henkiveroksi. Mutta henkilöllisyystodistuksen hankkimisen tosiasialliset kustannukset voivat nousta satoihin euroihin.

Todistusta varten tarvitaan useita maksullisia papereita. Virasto saattaa olla kaukana. Miten päästä sinne, jos ei omista autoa eikä julkista liikennettä ole? Töistäkin pitää yrittää saada vapaata, koska virastot eivät ole auki iltaisin.

Eikä tässä vielä kaikki

Monet vähemmistöryhmiä äänestäjiksi aktivoivat järjestöt ovat enemmän tai vähemmän demokraattipuoluetta lähellä.

Vaa’ankieliosavaltio Floridassa astui toukokuussa 2011 voimaan laki, joka rajoitti ankarasti kampanjointia rekisteröitymisen lisäämiseksi. Vankeustuomio uhkasi järjestöaktiiveja pienenkin muotovirheen vuoksi. Niinpä esimerkiksi League of Women Voters keskeytti kampanjansa.

Viime toukokuussa liittovaltion tuomioistuin kumosi lain rajoittavimmat pykälät. Rekisteröintikampanjat alkoivat uudestaan, mutta edellisten vaalien tahdista ollaan pahasti jäljessä.

Useissa osavaltioissa on ”siivottu” rekisteröityjen äänestäjien listoja. Esimerkiksi Floridassa se tehtiin niin leveällä pensselillä, että mukana meni joukko äänioikeutettujakin. He joutuivat todistelemaan olevansa elossa, kansalaisia ja asuvansa kotiosoitteessaan.

Vuonna 2008 Souls to the Polls -kampanja onnistui saamaan monet floridalaiset mustat ennakkoäänestyspaikoille sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen. Nyt uusi laki vähensi ennakkoäänestyspäivien määrää ja erikseen kielsi ennakkoäänestyksen vaaleja edeltävänä sunnuntaina.

Tämänkin lain on liittovaltion tuomioistuin nyt torjunut. Mutta monen muun lakihankkeen tavoin se voi silti vaikuttaa. Jatkuvasti muuttuvat pykälät aiheuttavat sekaannusta ja voivat jo sinällään alentaa äänestysaktiivisuutta.

Järjestelmällinen kampanja

Edellä esitetyt eivät ole yksittäisiä ääriesimerkkejä. Kahden viime vuoden aikana 41 osavaltiota on ainakin yrittänyt vaikeuttaa äänestämistä.

Ne eivät myöskään ole erillisiä päähänpistoja. Republikaanijuristi Hans von Spakovsky on ajanut niitä jo 1990-luvulta lähtien. Obaman vaalivoiton jälkeen von Spakovsky yhdisti voimansa konservatiivisen lobbausryhmän American Legislative Exchange Councilin (ALEC) kanssa.

Vuonna 2009 Yhdysvaltain korkein oikeus hyväksyi Indianan osavaltion tiukennetut vaalilait. Niiden pohjalta ALEC laati mallilain, jota sen jälkeen on kopioitu useissa osavaltioissa.

Jotkut republikaanit ovat lipsauttaneet todelliset päämäärät. Pennsylvanian edustajainhuoneen ryhmäjohtajan Mike Turzain mukaan uusi laki ”antaa kuvernööri Mitt Romneylle voiton Pennsylvaniassa”.

Ohiolainen Doug Preisse sanoi lehdistölle: ”Meidän ei pidä vääntää vaaliprosessia mukautumaan kaupunkilaisen – lue afroamerikkalaisen – äänestyskoneen tarpeisiin.”

New Hampshiren edustajainhuoneen puhemies William O’Brien sanoi kannattavansa opiskelijoiden äänestämisen vaikeuttamista, koska nämä äänestävät ”fiilistensä mukaan”. ”Äänestävät liberaalisti. Sitä kakarat tekevät,” sanoi O’Brien.

Von Spakovsky varoittaa The New Yorker -lehden haastattelussa, että jos marraskuun vaaleista tulee tiukat, ”on onnellista, jos selviämme vain kolmella tai neljällä Floridalla”. Hän viittasi vuoden 2000 valitusten kirjomaan ääntenlaskentaan, jossa George W. Bush voitti Al Goren virallisen tuloksen mukaan 537 äänen erolla.