Jarmo Lintunen

Puustellinmetsässä Helsingin Suutarilassa paljastettiin lauantaina muistokivi kansalaissodan 1918 punaisten teloituspaikalle. Muistotilaisuus keräsi kymmeniä osanottajia.

Puustellinmetsässä valkoiset teloittivat punaisia 1918. Joukkohaudasta ruumiit siirrettiin 1970-luvun alussa nimettöminä Malmin hautausmaalle. Nyt paikalle hankittuun isoon kiveen on kiinnitetty muistolaatta kertomaan teloituspaikasta ja joukkohaudasta.

Tietolähteestä riippuen Tapanilan asemalta vietiin Malmille 5–15 sattumanvaraisesti valittua työmiestä aikaisin aamulla Malmin Suojeluskunnan sotilaiden saattamina. Punaiset talutettiin yöllä, 17. toukokuuta Puustellinmetsään, jossa he joutuivat itse kaivamaan oman hautaansa. Heidät ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä yksitellen kuopan reunalla.

Varmoja tietoja teloitetuista

Muistokivin paljastustilaisuudessa puhunut Martti Pöysälä Tapanilan työväenyhdistyksestä totesi, että suurin kiitos muistokivihankkeen toteuttamisesta kuuluu viime kesänä edesmenneelle Liisa Nordmanille, joka jaksoi vuosikaudet puhua asiasta, ottaa yhteyttä asiantuntijoihin ja viranomaisiin, selvittää mahdolliset luvat ja pitää asiaa sitkeästi esillä.

Pöysälän mukaan teloitetuista on virallisissa asiakirjoissa haluttu vaieta. Missään kirkonkirjoissa ja väestörekistereissä ei ole mainintaa paikan uhreista ja heidän kohtalostaan. Työväenjärjestöt taas ovat pyrkineet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kokoamaan kaikki saatavissa olevat tiedot punauhreista.

ILMOITUS

Tapanilan työväentalon arkistosta löytyneen avaamattoman, pian kansalaissodan jälkeen laaditun käärön tietojen perusteella Pöysälä piti varmana, että paikalla teloitettiin ainakin putkimies Saloranta, sekatyömies Otto Aronen, tulkki Ivar Borotulin, työmies Otto Vilhelm Filpus, peltiseppä Hjalmar Lehtinen ja suutari K.J. Backman.

Ei koskaan uudestaan

Malminseudun työväenyhdistyksen edustajana puhunut Riku Ahola muistutti, että Puustellinmetsän joukkohauta oli pitkään yksi epävirallinen muistin paikka, jossa paikalliset työväenyhdistykset jäsenineen kunnioittivat vainajiaan.

– Muisti tai kokemus eivät rakennu pelkästään niille, jotka ovat kokeneet tapahtumat henkilökohtaisesti. Kokemus syntyy myös niille, jotka samaistuvat tapahtuman kokeneisiin henkilöihin. Kokemus syntyy aina läpikäymisen ja toistamisen prosessissa.

Kansandemokraattiset järjestöt osallistuivat Aholan mukaan jokavuotiselle muistomarssille Puustellinmetsään sekä nuorten, että vanhempien yhdistysläisten voimin.

– Pioneerien ja nuorisoliittolaisten osallistuminen marssiin oli kunnianosoitus vanhemmille sukupolville, jotka olivat kärsineet yhteisön mukaan vääryyttä. Vainajien muistaminen toimi yhteisöä ylläpitävänä tekijänä, jolla vuoden 1918 kokemusta siirrettiin jälkipolville.

– Tämä kivi ja sen laatta toimivat muistona jälkipolville, mutta meidän kaikkien paikallisasukkaiden tehtävänä on vaalia Puustellinmetsän muistoa. Meidän tulee kertoa jälkipolvillemme tapahtumasta niin, että tällaista väkivallan tekoa ei enää koskaan uudestaan tapahdu.

Muistotilaisuudessa Uusi Kukka-kuoro lauloi ja Eevi Kaasinen lausui runoja.