Muistan sen kuin eilisen päivän. Olin juuri aloittamassa iltavuoroa toissakeväisessä työharjoittelupaikassani, kun kännykkääni saapui viesti, jonka lukemisen jälkeen en muutamaan minuuttiin kyennyt minkäänlaiseen loogis-rationaaliseen toimintaan. Tampere United oli suljettu Veikkausliigasta.

Sanotaan, että mies (sic…) voi eläessään rakastaa monta naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa. Vaikka en heteromies olekaan, tuon sananparren totuusarvo tuli itselleni harvinaisen selväksi seuraavien päivien ja viikkojen aikana.

Kun elämä oli vuosikaudet rytmittynyt oman joukkueen koti- ja vieraspelien mukaan, tuntui olo yksinkertaisesti tyhjältä. Joku osa minusta puuttui, ja menetin mielenkiintoni hetkeksi koko kuningaslajia kohtaan. Radion liigakierroksen maalitunnari ei koskaan enää nostaisi samalla tavalla palaa kurkkuun.

Nykyistä kansainvälistä jalkapalloa hallitsevat raharuhtinaat.

Aikahyppy viime sunnuntaihin. Nettistriimillä juoksevat sinipaitaiset miehet pallon perässä Pyynikin nurmella tunnelmallisessa iltavalaistuksessa. Monisatapäinen katsojajoukko kannustaa suosikkiaan kohti ylempää sarjatasoa: selostuksen taustalta voi erottaa selvästi tutun ”Sinipaidat hyökkäykseen” –chantin. Siis mitä ihmettä?

En ollut ainoa, jolle suosikkijoukkueen katoaminen liigakartalta otti koville. Kuitenkin siinä, missä allekirjoittanut tyytyi märehtimään asiaa keskenänsä, ottivat toiset aloitteen omiin käsiinsä ja perustivat jalkapallojoukkueen.

ILMOITUS

Itse asiassa TamUn kannattajat olivat synnyttäneet oman yhdistyksensä, Tampere Unitedin kannattajat ry:n, jo vuonna 2009 tukemaan talousvaikeuksissa paininutta seuraa. TamUn pelien tultua surulliseen päätökseensä yhdistyksen aktiivit ottivat vastuun sinisten paitojen näkymisestä kotimaan viheriöillä.

Viime vuonna pelattiin TamU-K:n nimellä vasta harrastesarjaa, tänä vuonna sitten jo Tampereen piirin Kutosta – ja ensi kaudella Vitosta, kun Tahmelan Vesa kaatui nousukarsinnan finaalissa maalein 4–2.

Kannattajien perustamat jalkapalloseurat eivät sinänsä ole mikään uusi ilmiö. Esimerkiksi Manchester Unitedin kannattajat perustivat oman seuransa, FC United of Manchesterin, jo vuonna 2005 vastalauseena joukkueen omistusjärjestelyille ja bisneshenkisyydelle.

Englannin kakkosliigaa pelaava, kymmenen vuotta sitten fanipohjalta perustettu AFC Wimbledon taas on monien silmissä se ainoa oikea Wimbledon: iso raha muutti alkuperäisen Wimbledon FC:n MK Donsiksi ja karkotti kannattajat.

Suomessakin FC PoPan kaaduttua viime vuonna taloudellisiin epäselvyyksiin ottivat fanit vetovastuun, ja uudelleensyntynyt Porin Palloilijat pelasi tällä kaudella Satakunnan Vitosta.

Nykyistä kansainvälistä jalkapalloa hallitsevat raharuhtinaat, vedonlyöntiskandaalit ovat arkipäivää, kokonaisista jalkapalloseuroista on tullut kauppatavaraa ja siirtokorvaukset ovat paisuneet niin mammuttimaisiksi, ettei niitä edes se laulusta tuttu Tapparan miäskään päivässä kurkustaan alas kiskoisi. Tätä taustaa vasten kotimainen alasarjapalloilu yleensä, ja kannattajien perustamat seurat erityisesti, tarjoavat pienen toivonpilkahduksen läpimarkkinaistuneessa futismaailmassa.

Alasarjapelaajat ja joukkueiden eteen työtä tekevät vapaaehtoiset ovat mukana rakkaudesta lajiin, ja siksi heidän onnistuessaan sivustaseuraajan on helppo kokea aitoa mielihyvää. Jos Tampere Unitedin murskautuminen kapitalististen rahavirtojen pyörteissä romutti hetkeksi myös intohimoni vihreän veran shakin seuraamiseen, korjasi viimeistään TamU-K sen lopullisesti. Joukkueen ja sen kannattajien yhdessä tekemisen ilo on jotenkin niin vilpitöntä, niin kaunista, jotenkin niin… vasemmistolaista.

Näin vaalien alla monikin on taas innostunut huutelemaan Suomesta jalkapalloyhteiskuntaa. Mutta minkälaista jalkapalloa tässä tarkoitetaan? Itse ainakin näkisin Suomen mielelläni aladivaripalloyhteiskuntana, jossa kaikki pääsevät tavalla tai toisella mukaan eikä toimintaan osallistuminen jää kenelläkään rahasta kiinni – eikä avaintoimintojen luisuminen osaksi globaalia finanssikeinottelua ole välitön uhka.

Valioliiga ja Championship ovat maaottelutauolla, joten vakiorivi koostuu alempien sarjatasojen otteluista. Rivin pariin ensimmäiseen kohteeseen voi kivuttomasti lätkäistä varmat ykköset: ykköskohteen Swindon on laadukas joukkue, ja kakkosen Tranmere tuntuu pelaavan tällä hetkellä jonkinlaisessa hurmoksessa.

Aiemmin mainitsemani AFC Wimbledon löytyy myös lauantain rivistä. Valitettavasti Cheltenhamin kotonaan vastaansa saavalle poppoolle ei kummoistakaan menestystä uskalla ennustaa: kohteeseen 13 pelataan varma vierasvoitto.

Peliaika päättyy lauantaina 13.10. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1, 2(1), 1(x), 1(x), 2, 2(x), 1(x), 1, 1, 1(2), 2.