Pintaa syvemmältä
Saako sotilaskaappausta suunnitella vai voiko siitä joutua oikeudelliseen vastuuseen? Tätä kysymystä Istanbulin 10. rikostuomioistuin pohti pari vuotta yli sadassa istunnossa. Viime perjantaina annettiin vastaus ja sen myötä pitkät vankeustuomiot yli kolmellesadalle upseerille.
Tuomiot tulivat vuonna 2003 laaditusta Moukari-nimisestä kaappaussuunnitelmasta. Sillä on suuri periaatteellinen ja symbolinen merkitys maassa, joka on elänyt pitkään sotilasvallan uhan alaisena.
Nyt odotellaan muidenkin oikeudenkäyntien tuloksia, varsinkin Ergenekon-salaliittoa koskevan. Tämän siviileistä ja johtavista upseereista koostuneen salaisen verkoston paljastumisesta tammikuussa 2008 sai alkunsa laajamittainen julkisuus vehkeilyjen.
Vyöry lähti liikkeelle amiraali Özden Örnekin päiväkirjoista.
Ensimmäiset paljastukset tulivat tosin jo vuonna 2007, jolloin viikkolehti Nokta julkaisi laajoja otteita laivaston komentajan, amiraali Özden Örnekin päiväkirjoista, joissa selostettiin tarkkaan maan sotilasjohdon sisäistä köydenvetoa varsinkin vuonna 2003 puuttumisesta maan sisäpolitiikkaan.
Parlamenttivaaleissa marraskuussa 2002 islam-taustainen (mutta ei islamistinen) AKP-puolue oli voittanut reippaasti. Armeija on Turkin tasavallan perustamisesta lähtien mieltänyt olevansa Mustafa Kemal Atatürkin luoman sekulaarisen hallintotavan ylin puolustaja ja siten oikeutettu puuttumaan kaikkeen, mikä sen arvion mukaan poikkeaa tästä linjasta. Uusi hallitus poikkesi siitä.
Kemalistinen hallinto oli säilynyt Atatürkin kuoleman jälkeenkin, kunnes vuonna 1950 Nato-kumppani Yhdysvaltojen painostuksesta siirryttiin monipuoluejärjestelmään. Atatürkin perustama tasavaltalainen kansanpuolue CHP ei koskaan ole voittanut vaaleissa. Sen sijaan se on toiminut taustavoimana valvoen oikean linjan noudattamista armeijassa, oikeuslaitoksessa sekä koulu- ja yliopistolaitoksessa.
Turkki on siis ollut viime vuosiin asti vain puolidemokraattinen maa, koska armeija on varannut itselleen viimeisen sanan, muun muassa maan turvallisuusneuvoston kautta. Ehtona Turkin jäsenyydelle EU on vaatinut tällaisten järjestelyjen purkamista ja EU onkin näytellyt tärkeää osaa maan demokratisoimisessa.
Armeija on tehnyt täysimittaisen sotilaskaappauksen kahdesti, vuosina 1960 ja 1980. Kahdesti se on kaatanut hallituksen uhkaamalla voimatoimenpiteillä, vuosina 1971 ja 1997. Nyt suunniteltiin kunnon kaappausta, kaikilla aseilla. Örnekin päiväkirjoista käy ilmi, miten aselajien – maavoimien, laivaston, ilmavoimien ja santarmiston – komentajat keskenään päättivät AKP:n hallituksen kaatamisesta heti sen alkutaipaleelle. He eivät kuitenkaan onnistuneet saamaan pääesikunnan komentajaa Hilmi Özkökiä puolelleen.
Özkök, joka toimi ylimpänä komentajana 2003–2006, onkin Turkin demokratiakehityksen tärkein mahdollistaja. Toinen tärkeä voima ovat kaappaushankkeita paljastaneet lehdet. Nokta lopetettiin kohta paljastuksensa jälkeen keväällä 2007, mutta sen päätoimittaja Alper Görmüş siirtyi seuraavana syksynä perustettuun Taraf-päivälehteen.
Taraf on jatkanut asevoimia koskevia paljastuksia, päätoimittajanaan Ahmet Altan. Asevoimissa on ilmeisesti myös upseereita, jotka eivät hyväksy kaappaushankkeita, ja he ovat vuotaneet asiakirjoja lehdelle. Tällä tavalla myös Moukari-suunnitelma paljastui vuoden 2010 alussa.
Moukari syntyi Turkin ensimmäisen armeijakunnan päämajassa Istanbulissa vuonna 2003. Sen hahmottelussa pyrittiin ottamaan oppia vuoden 1980 kaappauksen valmisteluista. Tämän tarkoituksena oli lähinnä torjua ”punaista vaaraa”. Turkin opiskelijoiden piirissä radikaalit virtaukset olivat 70-luvulla vahvistuneet ja katutaistelut vasemmistolaisten ja oikeistolaisten välillä yleistyneet. Armeijan strategia oli yllyttää välienselvittelyjä, jotta syntyisi syy puuttua peliin.
Kun armeija sitten otti vallan, katutappelut loppuivatkin kuin vihellyksestä ja kansa huokaisi hetkeksi helpotuksesta. Helpotus jäi lyhyeksi. Juntan hallinnon aikana 650 000 ihmistä pidätettiin, 230 000 asetettiin syytteeseen, yli sata ihmistä tuomittiin kuolemaan, kymmeniätuhansia kidutettiin. Tämä toimikin tehokkaasti: Turkissa ei ole nykyään vasemmistoa kuin nimeksi.
Nyt armeija koki uskonnollisen puolueen kemalismin ja kansakunnan viholliseksi. Vuoden 1980 mallin mukaan pyrittiin lietsomaan vihaa kristittyjen (esimerkiksi armenialaisten ja kreikkalaisten) sekä muslimien välillä. Ensimmäisen armeijakunnan komentaja Çetin Doğan johti maaliskuussa 2003 kolmipäiväistä suunnitteluseminaaria, johon kutsutuille upseereille oli jaettu edellisinä kuukausina perusteellista aineistoa.
Seminaari äänitettiin. Kun Taraf sai haltuunsa tämän aineiston, sitä laskettiin olevan 5 000 liuskan verran. Yleisesikunta kiisti aineiston aitouden, kunnes poliisi vihjeen perusteella iski laivaston tukikohtaan, jossa erään huoneen lattian alle oli piilotettu sekä Moukari-aineisto että muita salaisia asiakirjoja. Osoittautui, että näitä asiakirjoja oli myös jälkeenpäin säännöllisesti päivitetty.
Uskontojen välisiä jännitteitä olisi suunnitelman mukaan lietsottu muun muassa järjestämällä Egeanmeren yläpuolella Kreikan ja Turkin taistelukoneiden yhteenottoja, jolloin turkkilainen kone olisi syöksynyt mereen. Tämän jälkeen olisi lietsottu katkeruutta sekä Kreikkaa että Turkin kreikkalaisia vastaan. Kahteen Istanbulin moskeijaan suunniteltiin rukousten aikaan pommiräjähdyksiä, joiden jälkeen provokaattorit olisivat johtaneet kiihtyneitä ihmisiä hyökkäykseen sotilasmuseota vastaan.
Useita samantyyppistä juonittelua edustavia hyökkäyksiä tehtiinkin seuraavina vuosina, ehkä toisten vastaavien suunnitelmien osana. Itse Moukari-suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, koska armeijan komentaja viime tingassa kääntyi sitä vastaan, ilmeisesti ylipäällikkö Özkökin vaatimuksesta.
Oikeudenkäynnin viimeisessä istunnossa yleisö tuki syytettyjä huutamalla ”Turkki on teistä ylpeä” ja ”Olemme Mustafa Kemalin sotilaita”.
Kemalistien kommentit tuomioihin olivat jyrkkiä. CHP:n parlamenttiryhmän varapuheenjohtajista toinen vertasi oikeudenkäyntiä Yhdysvaltain McCarthy-oikeudenkäynteihin ja toinen sanoi, että ”upseerien lähettäminen vankilaan on osa projektia Kurdistanin perustamiseksi. Turkki ajautuu kohti jakautumista”. Sotilaskaappauksilla on siis edelleen tukijoita.