Yle Kuvapalvelu/John Cage Trust

Säveltäjä John Cagen syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden kruunaa Tampereella järjestettävä eurooppalaisen äänimaiseman näyttely.

Milloin viimeksi näit maailman uutena? Herätessäsi huomasit, että ikkunalaudalle illalla jäänyt juomalasi on tänään eri tavalla sininen kuin eilen. Pieni yksityiskohta riittää tekemään sensaation. Silloin ovenkarmi alkaa puhua, lattia kertoo sillä eri aikoina kävelleistä ihmisistä.

John Cage sanoi, että hän yrittää lähestyä kaikkea tekemäänsä kuin ei tuntisi töitään, kuin tapaisi ne ensimmäistä kertaa. Silloin ne yrittää nähdä tottumuksen ulkopuolelle, kuin yllättävän vieraan.

Cage ei kuitenkaan vain yrittänyt nähdä maailmaa toisin, hän myös kuuli sen yhä uudelleen uusin korvin. Hänelle musiikki ei ollut silloin enää melodiaa, rytmejä ja sointuja. Se oli eri äänten vuorottelua. Tärkeintä oli hiljaisuus, tauot joiden lomassa kuunneltava ääni erottuu.

Maailmaa kannattaisi yrittää kuunnella joskus toisin.

Yksi, kaksi, kolme

Amerikkalaisen avantgarde-säveltäjän, John Cagen (5. 8. 1912–12. 8. 1992) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Merkkivuotta alleviivaa säveltäjän tärkeimmän teoksen, 4’33’’, 60-vuotisjuhla.

ILMOITUS

4’33’’ on pesunkestävää Cagea, syntyessään hankalana koettu työ. Sitä ei moni halunnut edes tunnustaa musiikiksi, ehkä osa ei halua vieläkään.

4’33’’ esitettiin ensimmäisen kerran lokakuussa 60 vuotta sitten New Yorkin Woodstockissa.

Ilta oli omistettu pianomusiikille. Kappaleen ensiesityksessä pianisti David Tudor viipyi pianon ääressä tasan 4 minuuttia ja 33 sekuntia. Tuona aikana hän ei painanut yhtään kosketinta, avasi vain ja sulki pianon kannen kolme kertaa.

Yksi, kaksi, kolme elettä. Ei muuta.

Liikkeet merkitsivät teoksen kolmea osaa.

4’33’’-teoksen juju on siinä, että se tekee kuuntelijoista itsestään instrumentteja. Kun joku yleisössä liikahtaa tai yskii, kun konserttisaliin kantautuu ulkoa liikenteen ääniä, se on musiikkia.

Hiljaisuus imee läsnäolijat sisäänsä ja pakottaa kuuntelemaan sitä ympäristöä, jossa satutaan olemaan. Silloin voi huomata ketä tilassa on läsnä, miltä penkki tuntuu kehon painon alla, miten salin puinen lattia hengittää, kuinka hiljaisuudessa sydämen syke hidastuu, miten veri kohisee suonissa.

Cage yllättää yleisönsä keskeltä hiljaisuuden retriittiä.

Äänen vuosirenkaat

John Cagen uraan mahtui paljon kokeiluja: itse tehtyjä soittimia, kokeellisia luentoja ja kirjoja, koneiden musiikkia.

Kaikkia näitä yhdistävät löydetyt äänet ja niistä tehty musiikki. Kappaleet ovat kuin äänen vuosirenkaita, joista kuulee millaisessa ympäristössä minäkin aikana on eletty.

Vaikka Cage on vaikuttanut merkittävällä tavalla konserttisaleissa ja gallerioissa esitettävään kokeelliseen musiikkiin, hänellä voisi olla sanottavaa myös paljon laajemmalle joukolle.

On melkein yllättävää, miten vähän puhumme siitä, minkä kuuloisessa maailmassa elämme. Ääniin kiinnitetään yleensä huomiota vasta kun ne ovat häiritseviä.

Kuitenkin, maailmaa kannattaisi yrittää kuunnella joskus toisin.

Cagen hengessä voisi esimerkiksi miettiä, tulisiko joitakin ääniä yrittää suojella ja säilyttää myös jälkipolville? Tai kenen ääniä ympäristössämme kuulemme, ja kuka saa päättää mitkä äänet ovat sallittuja?

Tampereella juhlitaan

Washingtonissa John Cagen 100-vuotisjuhlia vietetään komeasti viikon mittaisella festivaalilla. Meillä Suomessa säveltäjän ympärille järjestettyjä vastaavia festivaaleja ei ole.

Sen sijaan Tampereella olevien kannattaa etsiytyä Finlaysonin alueella sijaitsevaan Europe Galleria Nottbeckiin, jossa avautuu syyskuun puolivälissä äänimaisemanäyttely Discovering the Soundscapes of Europe.

Näyttely on osa äänimaisematutkijoiden seminaaritapahtumaa. Yleisölle järjestetään näyttelyn lisäksi kaksi avointa tilaisuutta, joissa voi saada vastauksia kysymyksiin äänimaisemasta osana kulttuuriperintöä ja elinympäristöä.

Näyttelyssä voi etsiä ja kuunnella äänityksiä ympäri Eurooppaa äänimaisemakartan avulla, kuulla ihmisten näkemyksiä mieluisista äänimaisemista ja tutustua sataan suomalaiseen äänimaisemaan.

Äänitysten kautta tuttu maisema voi kantautua korviin uutena. Tämä, jos jokin, on John Cagen perinnön jatkamista.

Eurooppalainen äänimaisema näyttely 19.–27.9. Galleria Nottbeck, Tampere (Satakunnankatu 18, Siperian liikekeskus).