Jouko Lehtola (1963–2010) oli kansainvälisesti tunnettu valokuvataiteilija, jonka kuvasarjoissa näyttäytyy elämän ja kauneuden rakastaja sekä vakava yhteiskunnallinen ajattelija.
Rock-artistien ja -elämän ikuistajana ja nuorten sankarien kuvaajana ansioitunut Lehtola ei lähipiirissään tapahtuneen huumekuoleman jälkeen halunnut enää kuvata nuoria.
Silti, (suomalaista) ihmistä hän kuvasi myös niillä kuvilla, joissa ihmistä ei näkynyt. Niissäkin ihminen on viitteellisesti läsnä.
Lehtola kutsuu valokuvia lapsikseen.
Onnettomuuksissa murskaantuneet autot, veritahraiset keittiöveitset ja heroiinin yliannostuksiin menehtyneiden helsinkiläisnuorten karut kuolinpaikat; yleiset vessat ja rappukäytävät, näyttävät hyvinvointiyhteiskunnan kääntöpuolen ja ihmiselämän rosoisuuden.
Kauneuden rakastaja halusi omiin kuviinsa rosoa. Toisaalta hän kuvasi myös herkkää kauneutta: luontoa ja valoa.
Valossa Jouko Lehtola kuvaa aikaa, jolloin ”sitten kun” on jäänyt Lehtolan elämästä pois. Jokainen hetki ja kohtaaminen on merkityksellinen ja tiivis.
Haaveet matkoista lämpimään ja valoisaan tropiikkiin ovat vaihtuneet käynteihin Uspenskin katedraalissa.
Elämästä luopumisen tie
Dokumentti pohjautuu Lehtolan ja ohjaaja Riitta Riihosen opiskelijatoveruuteen ja pitkäaikaiseen ystävyyteen. Sairastuttuaan vakavasti Lehtola luovutti Riihoselle päiväkirjansa dokumentin teko varten.
Elokuvan kertojaäänen kautta katsojalle avautuu taiteilijan sisäinen maailma sekä sairauden pakottama elämästä luopumisen tie kohti valoa. Parhaiten tämä maailma avautuu silti hänen kuvistaan.
Jouko Lehtola kuoli vain 47-vuotiaana. Monta kuvaa jäi ottamatta, mutta jälkeensä jääviä kuvia Lehtola kutsuu lapsikseen.
– Ne kertovat minusta jotain olennaista.
Dokumenttielokuva Valossa Jouko Lehtola Yle Teemalla su 16.9. klo 22.05. Lehtolan näyttely aukeaa Kiasmassa helmikuussa 2013.