Lehtikuva/ Kimmo Mäntylä

Jos Suomi lähtee mukaan Islannin ilmavalvontaan, se muuttaisi Suomen puolustuspolitiikkaa. Se veisi Suomen kaikkien pohjoismaiden puolustamiseen.

Turvallisuuspolitiikan asiantuntija, valtiotieteiden tohtori Pekka Visuri suhtautuu kielteisesti kaikkiin mahdollisiin Suomen osallistumisiin Islannin ilmavalvontatehtävissä.

Arvionsa tueksi hän esittää sekä käytännöllisiä ja periaatteellisia että lainsäädännöllisiä perusteita. Näissä hän sanoo yhtyvänsä ex-valtiosihteeri Risto Volasen tuoreeseen kritiikkiin (Yle 23.5.) ja entisen puolustusministeriön kansliapäällikön Matti Aholan aiempaan kielteiseen kantaan.

Lainsäädännöllisesti Suomen ilmavoimille eivät kuulu vieraan valtion alueen valvontatehtävät.

Islannin ilmavalvonta toteutuu Natokoneiston alaisuudessa.

– Suomen intressissä on tärkeätä huolehtia ennen kaikkea siitä, että Suomen puolustus ja samalla valvontajärjestelyt ovat omissa käsissä ja asianmukaisesti hoidettu. Meillä ei ole mitään syytä sitoutua ulkomaisiin tehtäviin näissä asioissa.

Armeijaton Islanti on
pyytänyt apua

ILMOITUS

Natoon kuuluva armeijaton Islanti on tehnyt ehdotuksen ilmatilansa valvonnasta pohjoismaisin voimin. Yhdysvallat huolehti aiemmin Islannin puolustuksesta, mutta se on vetäytynyt Keflavikissa sijainneesta tukikohdastaan.

Islannin pyynnön taustalla on Norjan entisen ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin kolme vuotta sitten tekemä ehdotus pohjoismaisen puolustusyhteistyön lisäämisestä.

Suomi on ilmoittanut selvittävänsä mahdollista osallistumistaan Islannin ilmatilan valvontaan yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö (kok) että ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp) ovat korostaneet, että kyseessä on pohjoismainen yhteistyö eikä Nato-yhteistyö.

Käytännössä valvonta kuitenkin toteutuisi Naton kattavan ilmavalvontakoneiston alaisuudessa, Tampereen yliopiston professori Tuomas Forsberg sanoo.

Hänen mukaansa ei ole järkevää eikä ehkä edes mahdollista ryhtyä kehittämään omaa pohjoismaista ilmavalvontakoneistoa, kun kaikkien pohjoismaiden ilmavoimat on mukautettu Nato-standardeihin ja Nato-koneisto on jo valmiina.

Valvonnan aikana syntyvässä konfliktissa siis varoitukset ja tulenavausluvat tulevat Nato-koneiston kautta. Suomen lainsäädännön mukaan ilmavalvonnan ampumislupa annetaan puolustusministeriöstä.

Suomen linja on
muuttunut täysin?

Visuri kysyy, onko Suomen puolustuspoliittinen linja muuttunut täysin kaikessa hiljaisuudessa.

– Silloin kun Hornetit kalliilla rahalla ostettiin Suomeen, niin kaikissa mahdollisissa yhteyksissä vakuutettiin hallituksen taholta, että ne on tarkoitettu vain Suomen puolustamiseen eikä niitä ole tarkoitus lähettää ulkomaisiin tehtäviin.

– Nyt tästä periaatteesta on mielestäni pahasti lipsuttu.

Visuri lisää, että toinen merkittävä linjaa muuttava päätös oli hiljattain tehty sopimus risteilyohjusten hankkimisesta näihin hävittäjiin. Ne muodostavat asejärjestelmän, jolla ulotutaan kauas omien rajojen ulkopuolelle.

– Tämä on täysin uusi avaus, jollaista ei missään tapauksessa olisi tehty aikaisemmin, koska on varottu, ettei Suomeen hankita asejärjestelmiä, joita joku suurvalta voisi kokea itselleen uhaksi.

Visurin mukaan on syytä epäillä, että Venäjällä Suomen Yhdysvalloista hankitut risteilyohjukset koetaan selkeäksi uhkaksi. Hänen mielestään voitaisiin jopa ajatella, että Suomi kytketään näin Yhdysvaltojen sotilaalliseen järjestelmään eräänlaiseksi etäispäätteeksi Venäjän rajalle.

Forsberg sanoo, että keskustelu Suomen osallistumisesta Islannin ilmatilan valvontaan ovat selkeä askel kriisinhallintajoukkojen lisäksi siihen yhteisölliseen suuntaan, että Suomi ei enää puolusta ainoastaan omaa aluettaan. Hän sanoo, etteivät tällaiset askeleet vie välttämättä Nato-jäsenyyteen.

– Mutta ne tekevän jäsenyyden kuitenkin aiempaa luonnollisemmaksi asiaksi.