Lehtikuva/ Jussi Nukari

Opetus- ja kulttuuriministeriön tarkastaja käy läpi poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenluettelot. Tarkastukset pyritään aloittamaan kuluvalla viikolla. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas.) kertoi asiasta blogissaan maanantaina.

Tarkastusten tarve nousi esiin, kun Helsingin Sanomat julkaisi viime viikolla Sosialidemokraattisten opiskelijoiden entisen pääsihteerin Mikko Saulin haastattelun, jossa tämä sanoi poliittisten nuorisojärjestöjen suurentelevan jäsenmääriään valtionavun maksimoimiseksi.

Hän kertoi, että Sosialidemokraattisten opiskelijoiden ministeriölle ilmoittamassa jäsenmäärässä oli hänen aikanaan yli puolet ilmaa. Hän myös kuvaili tapoja, joilla itse väärensi jäsenmääriä.

Ei jäsenmäärän perusteella

Arhinmäki toteaa blogissaan, että asia on selvitettävä nopeasti.

– On tärkeää, että asia tutkitaan ja poliittisten nuorisojärjestöjen maine puhdistetaan vääristä epäilyistä. Toisaalta, jos väärinkäytöksiä tulee esille, niihin on puututtava, hän kirjoittaa.

ILMOITUS

Hän muistuttaa, että jäsenmäärien paisuttelu on nyt yhden henkilön kertomukseen perustuva epäily.

Arhinmäki painottaa lisäksi sitä, että valtionapuja ei jaeta jäsenmäärien perusteella, vaikka avustuskelpoisuuteen tarvitaan vähintään 1 000 henkilöjäsentä, joista vähintään kaksi kolmasosaa on alle 29-vuotiaita.

– Varsinaisessa avustusten jaossa painotetaan aktiivista toimintaa ja toiminnan laatua. Niitä arvioidaan suhteessa kunkin järjestön asettamiin tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen, Arhinmäki kirjoittaa.

– Jäsenmäärä antaa vain viitteen järjestön toiminnan laajuudesta.

Ei voimasuhteiden mukaan

Arhinmäki teilaa pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) avauksen siitä, että järjestöjen avustukset tulisi jakaa puolueiden poliittisten voimasuhteiden perusteella. Arhinmäki toteaa, että se olisi kyseenalaista nuorisolain näkökulmasta.

– Laissa korostetaan nuorten omaa aktiivista toimintaa avustusten perusteena, hän muistuttaa.

– Parlamentaarisessa rahoituksessa poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus määräytyisi ensisijaisesti niiden emopuolueiden vaalimenestyksen, ei nuorten oman toiminnan perusteella. Tämä kytkisi nuorisojärjestöt entistä tiiviimmin puolueisiin, mikä olisi ongelmallista muun muassa siksi, että monien nuorisojärjestöjen suhde puolueeseen on tällä hetkellä hyvinkin itsenäinen.