Lehtikuva/ LOUISA GOULIAMAKI

Talousnobelisti Paul Krugman katsoo, että vastoin yleistä käsitystä Ranskan ja Kreikan vaalitulokset antavat toivoa euron säilymiselle.

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman kirjoittaa maanantaina kolumnissaan The New York Timesissä, että Ranskan ja Kreikan sunnuntaiset vaalit olivat käytännössä kansanäänestys Euroopan nykyisestä talousstrategiasta.

Krugman toteaa, että tulos oli tappio ”oikeaoppisuuden apostoleille”, joiden strategia perustuu elpymiseen vyönkiristyspolitiikan kautta.

Krugmanin mukaan kahden viime vuoden kokemukset ovat vakuuttavasti osoittaneet, ettei julkisten menojen leikkaaminen rohkaise kuluttajia ja liike-elämää kuluttamaan enemmän. ”Menoleikkaukset laskusuhdanteessa saavat laskukauden vain syvemmäksi”, kirjoittaa Krugman.

Krugman toteaa, että oikeaoppiset käyttävät Irlantia esimerkkinä leikkauspolitiikan onnistumisesta, mutta todellisuudessa Irlannin lainakulut ovat edelleen korkeammat kuin Espanjan tai Italian.

Krugmanin mielestä toisenlainen tie on mahdollinen, ja Saksa on siitä esimerkki – tosin toisella tavalla kuin yleisesti ajatellaan.

Saksan taloutta ei 2000-luvun alun aallonpohjasta elvytetty leikkauksilla, vaan huimalla kauppataseen ylijäämällä muihin Euroopan maihin nähden, erityisesti nykyisiin kriisimaihin nähden. Seurauksena oli niissä nousukausi ja alhaisen korkotason kannustama inflaatio.

Nyt Krugmanin mukaan kriisimaat voisivat elpyä, jos tällä kertaa muu Eurooppa ja erityisesti Saksa olisivat valmiita pieneen inflatoriseen nousukauteen. Edellytyksenä olisi, että Euroopan keskuspankki luopuisi pakkomielteestään inflaation suhteen ja keskittyisi kasvuun.