Kahdet vaalit, kaksi historiallista tulosta.
Sosialisti François Hollande päätti Ranskan pitkän oikeistokauden voittamalla presidentinvaalin toisen kierroksen täpärästi.
Kreikan vanhojen valtapuolueiden kannatus romahti ja toiseksi suurimmaksi nousi maan Vasemmistoliitto Syriza. Se sai 16,6 prosenttia äänistä ja 51 paikkaa. Puolueen ääniosuus lähes kolminkertaistui edellisistä vaaleista.
Kansa on puhunut ja pulinat pois. EU:n talouskurisopimus ei voi vaalitulosten jälkeen toteutua vanhalta pohjalta eikä kreikkalaisten kurittaminen jatkua. Maanantaina ilmestyneessä Tesso-lehdessä ranskalainen sosialistimeppi Pervenche Berés kutsuu minimipalkkojen 22 prosentin leikkausta ”sosiaaliseksi verenvuodatukseksi”.
Vai jatkuuko kaikki sittenkin ennallaan? Näin ainakin Saksa ja EU:n komissio vaativat jo maanantaina.
Demokratia on markkinamyötäilijöille kitkerä asia. Kansa tuntuu äänestävän väärin. Varsinkin Kreikan tulosta on luonnehdittu ”huolestuttavaksi” ja ”ongelmalliseksi”. Italiassa ja Espanjassa johtajat vaihdettiinkin kätevästi ilman vaaleja.
Kansalaisten luottamus nykymuotoiseen Euroopan unioniin on kriisivuosina kokenut kovia. Vaaleissa ilmaistun muutostahdon mitätöinti olisi pahinta, mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä.
Suuri osa Eurooppaa on henkitoreissaan harjoitetun kuripolitiikan seurauksena. Ranskan ja Kreikan vaalit antavat hyvän syyn ottaa asiat pöydälle, katsoa missä on onnistuttu ja arvioida uudelleen se, mikä ei toimi. Muuten edessä on sosiaalisen katastrofin lisäksi täydellinen luottamuksen menetys demokraattiseen järjestelmään.